Viime yönä rakas, vanhin sisaruksistamme, kaikkien yhteinen Kaisa-mami - oikealta nimeltään Kaarina - sai siirtyä ajasta iankaikkisuuteen. Taivaan Isän luokse, niin uskon.
Kaisa-mami oli yksi auttavaisimmista ihmisistä, jotka tunnen. Hän rakasti kaikkia sisarusten lapsia yhtä lämpimästi. Hän hoiti lapsiamme tarvittaessa. Hän ei koskaan kieltäytynyt auttamasta meitä rakkaitaan. Hän ompeli koko katraalle mitä ihanimpia vaatteita. Hän oli tosi taitava käsityöihminen. Hän osasi sillä saralla mitä vaan. Hänellä oli tosi laaja sydän. Minulle kerrotun mukaan nukuin hänen kanssa puolivuotiaasta viisivuotiaaksi. Hän oli minulle se toinen äiti.
Hänen elämänsä ei ollut ruusuilla tanssimista. Mutta kenenpä olisi? Täällä murheen laaksossa me vaellamme aikamme, välillä onnen hetkiäkin tuntien. Täältä lähtö on kuitenkin jokaisen osa kerran. Ja Kaisa-mamille se hetki tuli viime yönä. En tiedä lähtikö hän eilisen vai tämän päivän puolella, mutta sehän ei olekaan ratkaisevaa. Vaan se, että sai nukkua Isän syliin.
Iloitsen siitä, että hänen suuri toiveensa käydä vielä kerran Vaasassa toteutui, vaikka kunto ei enää kestänyt yleisten kulkuneuvojen raskautta. Inva-taksilla Tuomo-veli poikansa ja Liisa-siskon kanssa haki hänet Espoosta.
Jäi hyvä mieli siitä, että soitin hänelle eilen iltapäivällä ja hän oli olosuhteisiin nähden hyvällä mielellä. Sairauksia hänellä oli enemmän kuin yhdelle ihmiselle olisi sopivaa. Diagnooseja ainakin kymmenen, joista suuri osa vakavia. Siitäkin olen tyytyväinen, että hän kuoli nopeasti ja tulematta tajuihinsa. Ei tarvinnut enää kärsiä eikä pelätä.
Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden ihmisten sydämissä,
jotka ovat meitä rakastaneet.
Jälleennäkemisen toivossa rakas Kaisa-mami!
Pikkusiskosi Hellevi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti