Torstaina alkoi kutittaa kurkkua, mutta sen ei saanut antaa vaikuttaa, kun perjantaina piti leipoa lauantain naapureille tarkoitettua avointen ovien päivää varten. Siispän Coldrexia naamariin ja eteenpäin sukset sauhuten. Perjantaina leivoskelin litran pullataikinan. Sain aikaiseksi 77 ihanaa pullaa.
Lauantai sitten koitti ja kello kaksi rupesi ovikello soimaan aivan hirvittävällä tavalla. Sieltähän tuli lähinaapurit ja saman talon toisen päädyn asukas. Eli kolme ihmistä yhteensä. Siinä ne sitten olivatkin. Ei tarvittu ihan 77 pullaa. Ihan kiva oli tutustua.
Nellykin oli juuri ennen vieraita tullut yökylään. Tarjosin heille - siis Nellylle ja vanhemmille - lounaan: lohta ja perunamuusia. Se on Nellyn kielellä kalamuusia. Ja oli kuulemma hyvää. Hannes oli yökylässä mommon ja Einarin luona. Oli aivan ihanaa, kun Nelly muutaman kerran kietaisi kätensä kaulaan ja painautui rintaa vasten. Ei enempää isu voi toivoa.
Eilen en sitten enää ottanut lieventäviä lääkityksiä ja makailinkin sohvalla koko päivän nukahtaenkin ainakin kolme kertaa. Hieman pelotti tuleeko yöllä lainkaan unta. Illalla mentiin sänkyyn siinä puoli yksitoista ja nukahdin heti. Heräsin ensimmäisen kerran 20 vailla kuusi. On melkoisen tavatonta, että nukun noin pitkään putkeen. Ja vielä senkin jälkeen nukuin puoli yhdeksään. Eli aikamoista väsymystä oli tauti mukanaan tuonut. Tänään vielä köhin ja ääni särkyilee vähän väliä. Enkä aio vielä ulos uskaltautua, mutta huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet tai mahdollisuudet kuten eräs entinen työkaverini aina aamulla sanoi.
Siispä korotamme tänäkin päivänä Herran nimeä. Tuo laulu tulee just Radio Deistä.
"Niinkuin vuoret nää ympäröi laaksoamme
Sinun armosi Jumala meitä ympäröi.
Niin kuin vuoret nää julistaa kunniaasi
niin me tahdomme korottaa Herra nimeäsi.
Halleluja, halleluja, halleluja Amen!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti