Luontopolulla Rajavuoressa

Liisa-sisko päätti, että tänään lähdetään luontoon pienelle vaellukselle. Tai kyllä hän sen ilmoitti jo noin viikko sitten. Niinpä lounaaksi keitin omaviljelemistä pinaateista keiton ja hyvää oli. Kohtapian sisko ja sen mies sekä niiden koira tulivatkin. Niin sitten hurahdettiin molemmat omilla autoillamme Tampereelle päin, mutta jo kohta käännyttiinkin Jurvaan päin. Siellä jossainhan se Rajavuoren erä- ja luontokeskus sijaitsee http://laihia.planeetta.com/liikuntakartat/karttakohde.php?kohde=15.

Olen hankkinut Lidlistä 30 litran vetoisen hienon repun ja se sai ensikäyttönsä tällä reissulla. Mukaan varattiin makkaraa, voileipvät ja pullat kahvin kera. Sisko lupasi tuoda kahvinkeittovälineet. Minulla oli auvoinen ajatus, että miehet jäävät sinne Rajavuoren keskukseen laavulle tekemään nuotiota ja keittelemään meille kahvia sillä aikaa, kun me Liisan kanssa kierrämme 5,5 km:n luontopolun. Toisin kuitenkin kävi. Keskukseen oli tulossa porukkaa, niinpä me talsimme 1,7 km eteenpäin luontopolun toiselle laavulle ja jätimme miehet sinne. Sisko ja minä suunnistimme sauvojen kanssa polulle.

Tänne laavulle saavuttiin ja täältä lähdettiin patikoimaan

Kaunista saniaissammalta (?)

Tämä oli aika hyvää kävellä, siltoja oli paljon ja ne olivat liukkaita

Liisa ja Munnin sauvat

Kaunis kelo

Jossain vaiheessa metsän seasta tuli vastaan MIES. Hui, karhuksi luulin. Ja kohta niitä tuli iso liuta. Luulivat meitä karhuiksi. Kun kysyimme mitä miehiä he ovat, saimme vastaukseksi: turpomiehiä. :)

Kaunista metsänpohjaa

Jäkälä on kaunista

Tämä oli tosi kaunista metsää

Keskellä metsää oli muutamia haapoja, jotka olivat jo lehtensä pudottaneet

Tällaisia merkkejä seurasimme

Juuri ennen laavullemme saapumistamme miesjoukko tuli taas vastaamme. Opastin heitä, että teillä on vielä puolitoista kilometria taivallettavana. Kaljapurkit käsissä he kuljeksivat jo tässä vaiheessa. 

Kun saavuimme uudelleen laavulle, oli kahvipannu laitettu nuotiolle ja tosi makoisat kahvit saimmekin.

Kahvinkeittoa

Väsyneet, mutta onnelliset vaeltajat. Tosin Kaj ja Mr Morrison eivät vaeltaneet

Makkaraakin saatiin

Nokipannu

Mie

Liisa sanoi, että nyt sitten kerran viikossa retkeillään. Ja meidän suvussa Liisa on se, joka päättää! Saas nähdä, minne seuraavaksi mennään. Tulkoon mainituksi, että onhan meillä tavoite: ensi kesäkuussa St Olavsledenille http://www.stolavsleden.com/

p.s. Kävelimme Liisan kanssa yhteensä 8,7 km ja kaksi tuntia. Hyvä me!

Psalmit 23:4-6 "Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti."