perjantai 14. helmikuuta 2014

Josko taas veis sormet näppäimille

Nyt on keskipäivä - 12 minuuttia yli sen. Juuri söimme eilistä, Munnin tekemää pikamakaroonilaatikkoa ja lisukkeeksi otin aamulla sulamaan jouluksi tekemääni porkkanalaatikkoa. Vielä lisäksi salaattia. Sillähän sitä pärjää, kunnes taas on nälkä. Tästä jo jokainen lukija huomaa, ettei mulla taida oikeaa asiaa ollakaan tänään. Mutta kirjoitettava on, etteivät ne vähäisetkään lukijat karkaa. Hih!

Eilen olin eka kerran neljä kertaa kestävällä kuntosalikurssilla. Meidän ihanalla kunnalla on kuntosali, jonne saa edullisia vuosikortteja ja sellaisen olen nyt sitten ajatellut hankkia. Olen aina inhonnut - tai ainakin vierastanut kuntosaleja. Työssä ollessani kirjoitin henkilöstölehteen vierailusta kuntosalilla. Ystävä oli mukana kuvaajana. En muista enää, minkälaisen jutun kirjoitin enkä viitsi sitä kaivaa koneelta. Mutta eipä sillä väliäkään. Että miksikö nyt sitten lähdin tällaiselle kurssille? Mahdanko ihan olla hurahtanut muiden kuntosaliliikkujien tapaan? Syy on aivan yksinkertainen. Haluan päästä liikkumaan ikäni loppuun saakka. Olen jo jonkin aikaa huomannut reisilihasten voimien vähentyneen  huomattavasti. Vaikea enää päästä kyykystä ylös ilman tukea. Vaikka olenkin aika aktiivisesti harrastanut sauvakävelyä ja eläkeläisjumpassakin käymme Munnin kanssa kerran viikossa. Erittäin selvästi jalkojen lihasten heikkouden huomasin eilen jalkaliikkeissä. Prässiä en jaksanut nostella kuin muutaman - ehkä kymmenisen kertaa. Ja se pelottikin. Se on aika hurjan näköinen masiina. Onneksi ohjaaja oli vieressä koko ajan. Mutta alhaalta on hyvä kurkotella ylöspäin.

Jaa, että miksikö niin ehdottomasti haluan kävellä ikäni loppuun saakka? Siihen on selkeä syy. Useita vuosia ennen äidin kuolemaa aloin rukoilla, ettei hän koskaan joutuisi vuodepotilaaksi. Mutta miten sitten kävikään? Kun pari selkänikamaa rusahti kokoon, äiti joutui makailemaan aika paljon ja sinä aikana lihaskunto heikkeni oleellisesti. Ja sitten kävi se, mikä usein vanhuksille käy. Sisätiloissa rollattorilla liikkuessaan, hän vain yksinkertaisesti kaatui hitaasti sivulle ja reisiluu murtui. Siitähän seurasi 8 kk:n makuutus, kun ei meinannut parantua. Eikä äiti sen jälkeen enää itsekseen kävellyt. Avustaen jonkin verran, mutta makaili sängyssään vanhainkodissa viimeiset neljä vuotta. Että semmonen syy.

Niin, ehkä voin mainita makoilleeni lasareetissa maanantaista keskiviikkoon. Tuli se mahakipu niin kovaksi, että pakko oli mennä lääkäriin. Jo kotona olin itsekseni varma, että haimatulehdus se taas on. Ensimmäinen lääkäri tosin totesi, ettei se sitä ole missään nimessä. Noh, tulehdusarvot eivät silloin vielä olleet koholla. Viikonlopun jälkeen minut sitten lähetettiin tk:sta sairaalaan päivystykseen ja siellä kirurgi otatti heti tietokonekuvan ja siinä se todettiin. Onneksi toki lievänä. Kyllä sitä kait tähän ikään jo on oppinut itsensä tuntemaan. Tämän toisen kerran sairastamani haimatulehduksen syytä ei ole löydetty. Ei ole viina eikä sappi, kun se poistettiin jo. Nyt otettiin autoimmuunikokeet, josko kyseessä olisi oman kehon tuottama sairaus. Saas nähdä.

Jos tässä nyt pohtisi hieman lisää terveysasioita. Syksyllä päätin jättää flunssarokotteen ottamisen väliin ja nyt kaduttaa. Kahtena päivänä olen yrittänyt saada aikaa, mutta meidän tk:n aikuisneuvolassa ei olla paikalla. Koska olen astmaatikko, saan sen ilmaiseksi eli ei tarvi apteekista itse hakea. Jos niin olisi, olisin sen jo tehnyt. Maanantaina on yritettävä uudelleen.

Huomenaamulla vuorossa on leivonta

Tällaista jälkeä pitäisi tulla.

Meidän srk:ssa on tänä viikonloppuna Heimo Enbuska vierailulla. Tänään menemme palvelutaloon laulelemaan ja jutustelemaan vanhusten kanssa. Illalla on nuorten ilta ja huomenna laulujuhla Nuorisoseuralla. Sinne olen luvannut tehdä voisilmäpullia.

Mutta ei se mitään, mennään eteenpäin, kun taakse ei enää pääse.

"On kätkössä multa huominen,
 ei palaa eilinen päivä.
Ja tänään seurassa Jeesuksen
jää kauaksi huolien häivä."

Ei kommentteja:

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...