keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Mielihyvän tavoittelua ja loppuunpalamista

Käytiin läheisessä isossa kaupungissa Munnin kanssa. Sillä aikaa, kun auto oli miehen kanssa korjaamolla, minä kävin mm. Göranin konditoriassa teellä. En ostanut laskiaispullaa, vaan suklaakakkua. Ja olihan hyvää. Päällä oli noin 1,5 - 2 cm kerros tummaa, pehmeätä suklaamassaa. Miten ihanasti se sulikaan lämpimän teen ansiosta suussa.


Maistuis varmaan sullekin..

Siinä kakkua lusikoidessani mietin sitä, miten ajat ovat muuttuneet omasta nuoruudestani. (Nyt tytär sanoisi, jos sattuu tämän lukemaan, että ei näitä aikoja voi verrata ja heidän sukupolvellaan on omat vaikeutensa.) Jotenkin on sellainen tunne, että nykyään mennään paljon enemmän mielihyvän tavoittelun merkeissä kuin silloin ennen. Vielä minun sukupolvelleni riitti paljon vähempi. Kun kotia perustettiin, käytettiin enimmäkseen toisten vanhoja huonekaluja. Lasten vaatteet ja lelut kierrätettiin sisarusten kesken tosi hyvin. (Tosin kierrätys on onneksi tullut käyttöön uudelleen.) Itselle hankittiin vaatteita tosi harvoin. Ulkona syömisestä ei edes haaveiltu. Se oli luksusta. Saati, että olis menty ulos kahville. Korkeintaan omalle pihalle tai parvekkeelle. Mutta en minä ainakaan muista muunlaista kaivanneenikaan. Sitä elettiin tyytyväisenä siitä, mitä oli saatu hankituksi. Muistan, että me ostimme ensimmäisenä huonekalunamme vihreän, pyöreän keittiönpöydän tuoleineen ja seuraavan huonekalun eli sängyn hankinta tapahtui monta vuotta myöhemmin. Ensimmäisen sänkymme rakensi omin, tottumattomin käsin lasteni isä. Paljon käytettiin vain mielikuvitusta ja ilmaisia materiaaleja kuten puunrunkoja sisustuksessa.

Tänä päivänä kaikki lehdet ja myös tv ovat pullollaan sisustusohjelmia ja sisustusta muutellaan tuhka tiheään. Kumpi sitten on parempi? Siitä varmaan on niin monta mieltä kuin on miestä tai naistakin. Itse olen taipuvainen kallistumaan entisen puoleen. Tuntuu, että nykyisin hankitaan liikaa asioita velaksi ja sitten ollaan kauheassa kierteessä.

Minulla on sellainen mielikuva, että nykyään kaikkien asioiden pitäisi tuottaa mielihyvää. Ja jos ei tuota, se ei ole minkään arvoista. Toisaalta olen huolissani nuoremmasta sukupolvesta ja siitä, miten he pärjäävät eläkeikään saakka. Heidän elämänsä on niin kiireistä. Koko ajan pitää olla saatavilla - kännykkä aina päällä. Tiedon tulva on aivan valtava. Henkilökuntaa vähennetään kaiken aikaa ja samat työt kuitenkin pitää tehdä, mutta pienemmällä väkimäärällä. Omalla kohdalla tuntuu hyvältä, että pääsi eläkkeelle juuri sopivaan aikaan. Mutta omien lasten kohdalla on huoli heidän pärjäämisestään - psyykkisestä pärjäämisestä erityisesti tässä kovien arvojen maailmassa.

Vuoden 2012 lopulla tytärtäni haastateltiin ruotsinkieliseen Martha-lehteen loppuunpalamisesta. En ole tuota lehteä nähnyt, mutta tänään, kun olimme sairaalassa odottamassa Munnille lääkärin vastaanottoa, niin odotusaulan lehtipöydällä oli juuri tuo lehti. Minä olin niin itsekäs, että otin sen lehden mukaani. En skannaa juttua tähän, sillä se on ruotsiksi, mutta kuva on tässä

Siinä rakas tyttäreni <3

Samaan artikkeliin oli haastateltu toistakin samanikäistä nuorta naista, joka myös oli kokenut loppuunpalamisen.

Mitä tähän sanoisi? Nykyään lienee muodissa ns. down shiftaaminen. Se lienee tervetullutta. Kaikilla siihen vain ei ole mahdollisuutta. On vedetty oma elämä liian tiukalle taloudellisesti, joten piirissä täytyy jaksaa pyöriä.

Matteus 6:31-33 "Älkää siis murehtiko sanoen: ´Mitä me syömme?´tahi: ´Mitä me juomme' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan."

2 kommenttia:

marumummeli kirjoitti...

Mielihyväkulttuuri, sitäpä juuri. Tuntuu että vallitsevvaa ajattelua on just sellanen, " musta tuntuu että". Esimerkki.Olin srk;n kirpparilla töisä. Kenkäosastolla oli kyltti; Varastaminen on rikos. Tuli yks asiakas joka ilimotti että kyltti pittää poistaa. Asiakas sano; " en tunne että varastaminen olis rikos, se loukkaa minua. Kassalla olevan henkilön vastaus oli viisas. "Varastaminen on rikos, tuntupa se sinusta tai minusta miltä tahansa."
Mielihyvä elämäntyyli vaikuttaa just sen että ihiminen sokeutuu, todellisuus katuaa, väärästä tehhään oikijaa. Nurinkurista...

Heeka kirjoitti...

Juuri niin Mummeli. Olipa viisas kassahenkilö.

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...