Minun ekotekoni

Olen jo jonkin aikaa tehnyt ekojätepussin sanomalehden puolikkaasta ja todennut sen hyväksi tavaksi. Onhan se samalla myös ekoteko. Tähän hurahdin, kun luin jostain artikkelista, miten Stormossenilla koetaan, että vihreät biopussit eivät oikein sovellu biojätteeseen. Ne kuulemma muuttuvat prosessissa venyväksi muovinauhaksi. Pitäisi heidän mukaansa käyttää joko ruskeita biopusseja tai sitten sanomalehdestä tehtyjä.

Minä, kun olen sellainen kaikenlaisiin juttuihin uskova, pedantti naisihminen, heti siltä istumalta googlasin pussinteko-ohjeet. (Ne löytyvät mm. täältä http://www.yhteishyva.fi/koti-ja-puutarha/kodinhoito/biojatepussin-taitteluohjeet-sanomalehdesta/0218010-70331) Jos et satu tietämään, mitä pedantti tarkoittaa, niin wikisanakirja sanoo siitä näin: turhantarkka, pikkumainen ihminen, saivartelija, pikkuasioihin puuttuja, koulumestarimainen. Oi, kuulen jo korvissani muutamien henkilöiden huokaisevan: "olipas osuva ilmaisu Heekasta". Siitä lähtien on meillä valmistettu biopussit minun pienillä, laihoilla kätösilläni. Pussit ovat siitäkin mukavat, ettei niihin sovi kovin paljon jätettä - on siis vietävä jätesäiliöön melkoisen usein. Ja aikaahan eläkeläisellä on pussien juoksuttamiseen. Hih! Roskapusseista puheen ollen, laitan muovisen roskapussin sisälle tuoksuvan roskapussin, joka sekin on muovia, mutta niin ohut, ettei yksistään ole sovelias tuohon tarkoitukseen.

Lähdin aamulla onnellisena (?) kirpparille töihin huomatakseni jonkin ajan kuluttua, että olin unohtanut merkitä kalenteriini vaihtaneeni päivän toisen myyjän kanssa. Siitä sitten kipittelin omin jaloin 3 kilometrin matkan takaisin kotiin - tulipahan aamulenkkeily suoritetuksi. Munni lähti Ilmajoelle seinäkellon koneiston kanssa. Se oli siellä korjattavana marraskuussa, kun kello sai uuden  maalipeitteen ja pääsi 40-vuotilahjaksi välipojalle. Kello suostui käymään vain kuukauden verran. Lattiakellon on vuonna 1984 tehnyt isäni ja näin se saa jatkaa kulkuaan tyttärenpojan huomassa. Kunhan vain saadaan uudelleen käymään!

Kello on suunnilleen tämän näköinen. Kuvan kellon isä tosin valmisti itselleen ja siinä on erilaiset kohokuviot kuin mulle tehdyssä kellossa. Tämä kello on nykyisin pikkuveljelläni.

Kun mietin, mitä oikein tekisin kokonaisella vapaapäivällä, kurkkasin ruoka-ainekaappiin ja poistin sieltä päivämäärien mukaan vanhoiksi menneitä hiutaleita. En kuitenkaan raaskinut heittää ohrahiutalepakettia menemään, vaan ryhdyin siinä olevan ohjeen mukaan valmistamaan pikkuleipäsiä ja tuolla taikina nyt on nousemassa. Taikinaan tuli myös valkosipulia ja sehän niin ihanasti tuoksuilee nenääni, jonka sain lapsena kuulla olevan pystynokka.

Voisinpa lähettää Sinulle hieman leipästen valkosipulilla terästettyä tuoksua!

Matteus 4:4 "Mutta Hän (Jeesus) vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'"