Magneettikuvauksia

Tässä viime aikoina olen käynyt kaksi kertaa magneettikuvauksessa. Pään kuvauksesta kerroinkin jo muistinmenetyskirjoituksessani. Tänään kuvattiin ylävatsa. Jos et koskaan ole moisessa kuvauksessa käynyt, niin tässäpä wikipediasta napattu kuva

Hirmuisen näköinen vempele eikös vain! Kun siellä tänään makasin, tuli mieleeni aika joskus 80-luvulta, jolloin työskentelin Strömbergillä palkkatoimistossa. ATK-koneet olivat kait jotakuinkin tämän kokoisia ja ihan alussa olivat huoneen kokoisia. Ei silloin kukaan varmasti uneksinutkaan, että ne joskus voisivat olla ihan pikkuisia kuten tänään. Sanoinkin asiasta rtg-hoitajalle, mutta hän oli sitä mieltä, ettei missään nimessä nämä koneet voi pienetä. Oli kuulemma työn ja tuskan takana saada tuohon sisälläoloreikään 10 cm lisää tilaa. Tämä on nyt 70 cm halkaisijaltaan ja vanhat koneet ovat 60 cm. Nåh, minä taas olen sitä mieltä, että jos nykyinen tekniikan kehitys jatkuu samaa vauhtia ja maailma pysyy paikoillaan, niin pieneneväthän ne nämäkin laitteet. Ja varmasti muuttuvat muutenkin erilaisiksi.

Kun päätäni kuvattiin, mua kyllä hieman jännitti, se täytyy myöntää. Ensin joutui makaamaan tuohon petille ja sitten laitettiin naaman ylle jääkiekkopääsuojuksen näköinen vempain. Ja lopuksi sänky liu'utettiin koneen sisään. Pidin silmiäni kiinni melkein koko ajan - välillä vaan kurkkasin silmiä raottaen - ja rukoilin. Onneksi korville oli laitettu kuulokkeet ja sieltä kuului musiikkia. Tänään mulla oli oma cd mukana. Kone pitää tosi kovaa meteliä kuvatessaan ja välillä sänky nytkähtelee eteen ja taakse.

Tämän päivän kuvauksessa en saanut kasvosuojusta, vaan keskivartaloni päälle laitettiin jonkinlainen "matto" ja sen alla oli ensin vyö. Kun sitä kiinnitettiin sanoin, että ai mut sidotaan kiinni. Mutta kyseessä oli hengitysanturi, joka tunnisti mun hengitystahtia. Kuvaus kesti noin 40 minuuttia ja vain osan ajasta oli musiikki päällä, sillä kuvien ottoa varten tuli paljon komentoja: "Hengittäkää sisään - hengittäkää ulos - pidättäkää hengitystä - saa hengittää." -tyyliin. Hengityspidätykset olivat pisimmillään 20 sekuntia. Se tuntui aika pitkältä, mutta selvisin hyvin. Kuvauksen edetessä huomasin, että kuvaa otettiin aina uloshengityksen aikana - niinä kertoina, kun sai hengitellä normaalisti. Välillä kone sytkytti, niin että peti heilui ja välillä surrasi.

Loppuosiossa laitettiin kyynärtapeeseen aikaisemmin pistettyyn kanyyliin varjoainetta ja taas kuvattiin jonkin aikaa. Mutta loppuihan sekin sessio aikanaan. Ja hengissä selvisin. :)

Psalmit 139:14-16 "Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. 
Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut."