Tietoverkkoja

Harjoiteltiin tänään tekeen lähiverkkoa pieneen firmaan. Ei päästy vielä tekniikkaan, vasta rakennettiin toimisto. Hauskaa, kun kaikki termit on tuttuja työstä, mutta niiden sisältö kirkastuilee pikkuhiljaa, kun opettaja vääntää rautalangasta juttuja. Perjantaina on tentti, sit enää tää yksi juttu. Viikonloppuna jaettiin srk:ssa ensimmäinen lehti, jossa olen päätoimittajana. Vielä on kehittelemistä, suunnitteilla on aivan uusi layout, se ei vielä ehtinyt tähän eikä taida ehtiä seuraavaankaan lehteen, mutta hiljaa hyvä tulee.  Meillä on tosi hieno tiimi tekemässä lehteä.

Pitäisköhän käväistä ulkoiluttamassa sauvoja? Munni on kova tekemään liimaushommia. Ostettiin muutama viikko sitten sauvoihin uudet kumitupet ja ne on sillä jo rikki. Mutta eikös mitä, poika liimasi paksua kumia reiän kohdalle, saas nähdä, miten toimii käytössä..... että sellainen se Munni on.

Ostin eilen kolmen kuvan tauluja kaksi ja niissä on nyt kaikkien viiden lapsenlapsen kuvat ja lopussa vielä isu ja Munni. Voihh...hoksasin just, että taitaa olla pakko ottaa yrtit terassilta sisään. Se tarkoittaa, että on pestävä purkit päältäpäin. Ne on ruskeita saviruukkuja, jotka ovat kesän aikan vihertyneet. Katotaan, miten yrtit rupeaa viihtymään sisällä.

Iina on kovassa flunssassa, kun ei vain olisi sitä itteään. Ja lauantaina pitäisi olla huippukunnossa, kun pitää esiintyä morsiusneitona ystävän häissä. No, on onneksi lepäillyt koko päivän, että eiköhän se siitä tokene, siis tauti meinaan....

Torstai on toivoa täynnä

Jotenkin takaraivossa pirraa, että tuota otsikkoa olen käyttänyt ennenkin, mutta so what..olokoon. Mitäs tässä torstai-aamuna. Elämä kulkee omaa latuaan ja mukana yritetään mennä, vaikka joskus pyristellen. Ei tää aina niin herkkua ole.

Ei mulla ole mitään kirjoitettavaa....pitäis vain ruveta lukemaan kirjaa Poikkeava vai erityinen. Tentti on 11.9. ja runsaat 300 sivua vielä jäljellä. Eilen sain tosi hyviä neuvoja opinnäytetyöstäni, jota eräs ystävä kommentoi. Olen tosi kiitollinen hänelle. Kunhan tuo tentti on ohi, valmistan sen työn ja sit enää menossa oleva tietoverkot-kurssi. Yksi luento ollut ja kaikki termit olivat työstäni mulle tuttuja kuten hubi, tähtiverkko, verkkokortti, koaksiaalikaapeli yms., mutta kun opettaja väänsi rautalangasta systeemit, saivat termitkin todellisen sisällön.

Nyt pakotan itseni kirjan ääreen....

Nelly 3 vee

No niin, nyt on jo toinen lapsenlapsi 3-vuotias. Kakusta tuli tämän näköinen, ei ollenkaan niin kaunis, kuin halusin. Vielä on oppimista pursotusten kanssa isulla kovasti

Mamma laittoi kynttilät myöhemmin.

Ja se leikkimökki on nyt vihdoin valmis. Käytiin aamulla, kun perhe oli vielä saaressa, laittamassa rusetti mökkiin

Vähän sisäkuvia

Laitoin ikkunaverhoihin kapeat punaiset nauhat, jotka piti verhoja sivussa. Kun Nelly ja Nea leikkivät mökissä eka kertaa, nauhat hävisivät ja mammalle sanottiin, että ne oli roskia...

Tässä vielä kuva ikkunalaudan kissasta, hiirestä ja kukasta

Juhlien aikana Munni ja Nelly sulkeutuivat typykän huoneeseen. Kun kävin kurkistamassa, he makoilivat lattialla Nellyn täkin alla ja lähettelivät tekstiviestejä Muumi-mammalle ja Nuuskamuikkuselle

Lauantaivapaapäivä

Tänne kojelautaan on taas tehty muutoksia. No, nyt on lauantaiaamu kello puoli kymmenen ja oltu ylhäällä jo pari tuntia. Puurot syöty ja isäntä jo ensimmäisillä päikkäreillä. Se kyllä nukkuu nykyään tosi paljon päivälläkin. Se vanhuus....ei se tule yksin.

Eilen oli Iina Antun kera kylässä ja laitoin kolmen ruuan päivällisen. Hyvin näytti maistuvan. Sienikeittoa alkuruuaksi, kreikkalaisia lihapullia bulgurin ja vihersalaatin kera ja jälkiruuaksi pannacottaa vadelmien, vaahterasiirapin ja mintunlehtien kera. Mmmmm, hyvää oli, vaikka itse sanonkin. Söpöiltä nuo nuoret vaikuttivat. Iina aivan innoissaan alkaneesta opiskelusta. Lieneekö tullut äitiinsä . Hui, mulla onkin taas kova syksy edessä. Pitäis lukea noin 370-sivuinen tenttikirja 11.9. mennessä ja päästä vielä tentistä läpi. Vihoviimeisen kurssin luennot alkaa 1.9. ja loppuu 6.10, siis tiistaisin. Lopputyö vielä kesken. Tää kaikki pitää saada valmiiksi lokakuun loppuun mennessä. Kun jaksais vielä rutistaa. Työt loppuu samoihin aikoihin eli sen jälkeen lepäillään laakereilla.

Nyt silitysrauta odottaa ja sit pitäis ryhtyä lukemaan. Siinä on vain se ongelma, että haluan lukea joko keittiössä tai olohuoneessa ja jos Munni haluaa kuunnella ratioo tai katella telkkaria, se häiritsee. No, tähänkin asti on selvitty.

Olokaahan ihimisiksi....

Ihan totta...

ei jaksa eikä huvita ja pitäiskö sitten huvittaa. Viime yönä käytiin keskustelua sänkykaverin kanssa kolmelta. Käyhän se niinkin. Tahtoo taas useina öinä valvottaa. Mutta seuraavana aina sitten nukkuu paremmin.

Pitäkää peukkuja, että Nellyn kakunkoriste ehtii tulla ennen perjantaita, muuten on isu liemessä.

Koittakaa päriätä....niin minäkin koitan...

Mitähän se sai....

Nitähän mahtaa olla Ulpu Helinän paketissa? Siskokset ihmettelee....vai ihmettelevätköhän sittenkään....

Mutta hauskaa oli, kun Liisan kassista löytyi aina vaan uusi paketti eikä ollenkaan tullut niitä korvakoruja, joita Ulpu oli halunnut. No, tulihan ne vihdoin toisilta henkilöiltä. Helinä sai muuten Helinä-nimisiä Kalevala-koruja ison kasan. Miksei missään oo mitään Hellevi-nimisiä? Ei mukeja, ei koruja eikä muutakaan....

Täytekakku Ulpu Helinälle

Siis onkohan ketään yhtä kommellusherkkää ihmistä kuin minä? No ehkä mun esikoinen. Kun hän oli pieni, hän joskus sanoi, miksi mulle aina saattuu kaikkea? No, minä voisin sanoa samoin. Toisaalta se taitanee johtua siitä, että minä en kerta kaikkiaan osaa suunnitella.

No, pyysin lupaa saada tehdä Helinälle synttärikakun. Just mun tapaista. Sitten netistä katteltiin, minkähänlaisen rouva haluaisi. Mustikkaa sen kuulemma piti olla ja päällä pensasmustikoita. No koristeluehdotukesta kieltäydyin heti kättelyssä. Jos mä teen kakun, haluan ite päättää koristelusta.

Haettiin aineet yhdessä ja eilen aamulla tein pohjan. Mulla on yksi 3,5 litran vuoka, jonka voitelin. Mutta, kun taikina oli valmis, totesin, ettei se millään mahdu siihen vuokaan. Hohhoijaa....onneksi Lepikossa on hyvä keittiövarustus. Siispä sinne tutkailemaan löytyiskö lainaksi isompaa vuokaa. Olihan siellä halkaisijaltaan isompi, mutta aika matalareunainen. Pakko siis yrittää. Ja se onnistui.

Olihan mun pakko käyttää se voideltukin vuoka hyväkseni, joten tein siihen Nellylle 3-vuotissynttäreitä varten jo pohjan.

Sitten illalla, kun olin tehnyt lasagnea meille ja välipojan perheelle - Nellyhän oli meillä yökylässä, kun halusi lähteä Munnin mukaan ja muu perhe tuli häntä hakemaan kauppareissullaan. Niin, sitten täyttelemään kakkua. Sain kuin sainkin sen leikatuksi kolmeen kerrokseen. Pohja siis vain uuden Tupperwaren kakunkuljetusastian pohjalle. Siihen päälle eka mustikkasosekerros ja sen päälle olisi pitänyt laittaa mustikkavaahto, jonka olin tehnyt ohjeen mukaan. Mutta voi rähmän käki....se oli niin löysää, etteihän se millään pysy kerrosten välissä. Sormi suussa mietin. Eipä muuta kuin irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja ujutin kakun tekeleen sille ja reunat kiinni. Eli päätin koota kakun vuokaan. Joskus olin sellaisesta lukenut netistä. Ja hyvin meni - toinen kerros. Mustikkavaahtoa oli hirveän paljon ja kerroksesta lienee tullut aika paksu, koska toisen kerroksen laittamisen jälkeen vuoka oli täynnä. Ja jäljellä vielä yksi täyteväli ja päällimmäinen kakkukerros. Mikäs nyt neuvoksi? No, onneksi mä olen aika kekseliäs ja olin huomannut, että Lepikossa on kaksi samankokoista irtopohjavuokaa. Ei kun hakemaan toiset reunat ja teippasin ne maalarinteipillä edellisten reunojen päälle. Ja kas, taas oli tilaa parille kerrokselle. Vaahtoa jäi muuten vieläkin paljon jäljelle.

Sitten jääkaappiin hyytymään. Jännitys oli huipussaan, kun hain sen tänä aamuna koristelua varten esiin. Mutta ei mitään. Teipit irti ja veitsellä reunoja irrotellen löysin hienon ja korkean kakun - ja hyvin hyytyneen. Vetelin kakun leivinpaperista Tupperin pohjan päälle. Sitten vain kerma-rahkaseos päälle ja koristeet, jotka napsin ulkoa. Tässä tulos.

Miltäs näyttää? Nuo reunat ei tulleet oikein hyvät. Mutta ilokseni voin kertoa, että sijoitin  keväällä Tupperware-astioihin ja yksi on ylitse muiden. Pursotin. En siis koskaan ole niin hyvää pursotinta käyttänyt. Kaikki kakuntekijät nyt ostamaan Tupperin pursotin.

Nyt paplarit pois päästä ja vaatteet vaihtoon ja menoksi. Toivottavasti saadaan komeus perille Vassoriin ehjänä. Muuten sen kuljetusastian kupu ei sovi tuohon päälle.

Hyvää synttäriä Ulpu Helinä - eikös muuten ole isä ja äiti antaneet tyttärelle kauniin nimen?