Kesää pukkaa

Ei oikeastaan ole ollut mitään houkutusta kirjoitella tätä blogia viime päivinä. Pakko kait on pari riviä saada aikaan.

Mitä takapihan kehitykseen tulee, Munni on saanut valmiiksi säilytyslaatikon ja halusi ihan oma-aloitteisesti tehdä kehikon mun yrttimaallekin. Tässäpä nämä

Siemenet on piilotettu, sipuleita ympärillään. Yksi rivi on tässä kuvassa vielä kylvämättä,mutta nyt siinä on pinaatin siemeniä.

Säilytyslaatikko on saanut käsittelyn ja sisällönkin - eli tuolien pehmusteet.

Isosisko käväisi miehensä kanssa ja Mr Morrison pääsi terassin ovesta karkuun. Juoksi kuin miuli pitkin teitä ja tanhuita me perässään. Loppuviimeksi naapurin omaa koiraansa ulkoiluttanut nainen sai sen kiinni. Niin sai Mr mennä rangaistukseksi autoon - vai oliko se rangaistus mulle, kun avasin terassin oven liian varomattomasti. Mutta puolustukseksi voin sanoa, että mulla on niin vähän kokemuksia koirista, ettenhän millään olisi voinut arvata, että se käy niin nopeasti.

Kohta käy matka hierojalle - tai oikeastaan fysioterapeutille, joka käsittelyllään toista viikkoa sitten sai hirmuisen kylkipistokseni laantumaan. Nyt käsitellään sitten lihaksia, jotka joutui aika kovalle koetukselle pistoskauden aikana.

Nelly oli meillä yökylässä ja löysi naapurista pari vuotta vanhemman tytön kaveriksi. Viettivät pari päivää yhdessä. Oltiin kaikki neljä eilen lestadiolaisten uuden toimitalon vihkiäisissä kutsuvieraina.

Nyt ei juttu luista tämän enempää, joten lukemisiin taas.

1.Pietari 3:12 ”Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan." Ja kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus hyvään?”

Vaihteeksi etupihalla

Etupihallekin piti tehdä jotain, vai oletko eri mieltä?

Ennen ja ....

...jälkeen. Neljä kuunliljamätästä kasvamassa.

Tästä unohdin ottaa ennen-kuvan, mutta kuvittele tuo järsitty puska ilman tuota multakasaa.

Psalmit 59:17 ”Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä.”

Ruokamultaa tuli ja sitä kärrättiin

Pakko laittaa ainakin Liisan mieliksi kuvia siitä, miten takapihan elämä on tänä iltana kehittynyt. Eli kuvakavalkadi seuraa:

Näistä se lähti

Ja tämä siitä tuli. Liisa ei nyt sitten saa arvostella

Kärhöt

Oli kyllä tosi vaikeaa miettiä, mitä minnekin laittaa. Telle oli kirjoittanut antamiinsa perennoihin nimet, joten se kyllä helpotti, mutta enhän minä muistanut, mitkä niistä kasvavat kaksimetrisiksi ja mitkä jäävät maan pintaan. Eli kesä ja syksy sitten näyttää, mitä tuli tehdyksi. Jos meni tosi pahasti pieleen, niin istutetaan uusille paikoille ensi keväänä. Sillähän siitä päästään.

Ollaan kolme tuntia kärrätty multaa ja sit istutin nuo. Vielä huomenna etupihalle yksi pieni penkki ja kärryllinen multaa siellä olevan pensaan juurelle. Ehkä sillä  päästään alkuun. Vielä tuolle ruohomatolle pitää tehdä jotain. Se pitäisi ilmastoida, mutta kun ei oo meillä niitä ilmastointikenkiä, niin täytynee lainata jostain talikko ja pistellä reikiä.

Huomiseen!

PS 23:2—3 ”Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.

Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.”

 

 

 

Uudelleenistutusta

Sisko soitti, että eka rhodo (toisesta ei ollutkaan kuvaa) on istutettu kuoppaan eikä se oikein sovi kyseiselle kasville. Noh, olin kyllä itse jo huomannut saman asian ja miettinyt, miten asia helpoiten korjaantuisi. Tänään sain sitten Munnin avuksi, hän kun on saanut kylvötyöt tehdyiksi. Tosin vielä on rypsi jäljellä. Hän kaivoi kaiken rhodomullan pois kuopasta ja täytti sitä niin, että saatiin pensas maan tasalle. Tietenkin rhodomulta tuli päällimmäiseksi.

Sillä aikaa, kun hän teki kyseistä kaivuutyötä, minä kipaisin muutaman kerran hyvin muhkuraista metsänpohjaa pitkin samalle männynjuurakolle ja irrottelin muutaman - ehkä neljä - sangollista maata ja vein toisen rhodon kuoppaan. Luonnollisesti oli ensin otettu pensaat pois. Nyt pitäisi vielä saada/hankkia jostain kuoriketta pensaitten juurelle. Niin kuulemma kuuluu tehdä.

Niin sitten istutettiin ne uudelleen ja tässä tulos.

Toivotaan runsasta kasvua ja kukintaa. Sisko sanoi myös, että rhodo ei tykkää kasvaa yksin. Noh, eihän ne yksin olekaan, vaan kaksin. ja mustikkaa ym. muuta on kyllä seurana. Muistan jostain lukeneeni, että tykkäävät kasvaa erityisesti mustikan kanssa.

Korkea veisu eli Laulujen laulu 2:11 - 12 "Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.

Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme"

Toisen rhodon istutus

No niin, tänään sitten istutin sen toisen alppiruusupensaan. Koska ekaan meni rhodopensaalle tarkoitetut kaksi multasäkkiä, niin nyt sitten teinkin toisin. Illalla kävin tutkailemassa läheistä metsää ja löysin kaatuneen männyn juurakon, jossa oli kuivanutta multaa. Sitä sitten tänään irrottelin ja kannoin kuusi sangollista toisen rhodon kuoppaan. Asiantuntijoiden mukaan rhodo tykkää juuri tällaisesta maapohjasta. Mielenkiintoista nähdä kumpi kasvaa paremmin.

Malttamattomasti odottelen sitä ruokamultaa, että saan perennapenkit kuntoon ja kärhöt maahan.

Jesaja 61:11 ”Sillä niin kuin maa tuottaa kasvunsa ja niin kuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan, niin saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden.”

Alppiruusun istutusta ja vähän muuta

Tämä on nyt kolmas kerta, kun aloitan tämän kirjoittamisen. En näköjään pysty lisäämään kuvia, vaikka se olisi nyt niin kovin tarpeen. Laitan sitten myöhemmin kuvasarjan tapahtumista.

Tämä on jälkikirjoitus: nyt on kuvat lisätty.



Kävin eilen Sainion taimistolla ja ostaa rätkäytin kaksi alppiruusua ja kolme kärhöä - vuokratakapihalle. Oonkohan ihan viisas? Noh tänään sitten täytyi lähteä Vaasaan hakemaan tilaamani pesupulverit ja Tellen lupaamat perennat, jotka hän olikin laittanut hienosti purkkeihin ja varustanut nimikyltein. Hienoa Telle! Sitten käväisin kivenheiton päässä asuvan siskon luona, kun hän omassa pikku puutarhassaan ähersi. Ja äkkiä kotiin Laihialle. Rupee kaupungis ahistaan.



Kotiuduttuani ja saatuani hieman murua rinnan alle, laittauduin takapihavaatteisiin ja ryhdyin kaivamaan rodolle kuoppaa. Netistä luin, että kuopan pitää olla metrin leveä ja oliko se nyt puolisen metriä syvä. Huhhuh. No eipähän mitään, mullahan on lapio ja niin aloin kaivaa. Oikeastaan olin jo eilen kaivanut kaksi pientä kuoppaa, mutta kun nyt totesin ne liian pieniksi ja paikatkaan eivät olleet niin sopivat, niin eikun uutta reikää kaivamaan. Tuli hieman mutkia matkaankin. ISO kivi. Tosin pienempiä kiviä oli aivan mahdottomasti, mutta niistä selvisin hyvin. Aikaisemmin oli jo ollut yksi AIKA iso kivi, mutta tämä oli mulle aivan liian iso. kato vaikka

Siellä se on - kuopassa



Väänsin ja välillä istuin  huoahtamaan, pyyhin hikeä, joka valui virtanaan. Ja taas uudelleen vääntöä. Kivi kyllä nousi lapiolla, mutta kuoppa oli jo niin syvä, ettei mulla ollut mitään mahdollisuutta saada sitä yksin ylös. Enkä olisi halunnut sitä Munnillekaan jättää, kun hänelle ei tuollainen äkkirasitus tee hyvää - siis sille sydämellensä. Sitten ryhdyin jo rukoilemaan, että Jeesus auttaisi mua kiven kanssa. Silloin hoksasin, että täytyy laittaa luiska kuopan reunaan. Ja uskokaa tai älkää, mutta sain kuin sainkin kiven ylös ja reunalta sitten vieritin sen metsään.

Vaan eipä ole enää..



Sitten esiin tuli paksu juuri, jonka kirveellä hakkasin poikki molemmista päistä. Eikä vaikeudet tähän loppuneet. Löytyi vielä juuri, joka oli hieman jo lahonnut ja kun sitä ryhdyin kiskomaan, lähti vieressä kasvuston peitossa ollut kanto käteeni. Olenpas minä voimakas!

Vähän huono kuva kannosta, mutta se on ihan ISO



Kuopan pohjalla oli tönkköä savea ja netin mukaan rodo ei tykkää savesta, joten sitäkin yritin kaivella pois. Kuopasta tuli aika syvä ja yritän peittää pohjaa metsästä saamallani maalla. Se on kuulemma hyvästä rodolle. Olin ajatellut selvitä yhdellä rodomultasäkillä per kasvi, mutta tähän kuoppaan upposikin sitten molemmat säkit ja lisääkin olisi sopinut. Mutta alppiruusun istutin.



Sitten kaivoin toiselle rodolle kuopan. Paljon pienemmän. Aion selvitä yhdellä multasäkillä, joka sekin täytyy ensin hakea. Vuokranantaja on luvannut tänne ruokamultaa ja toimittaja lupasi sen tällä viikolla. Ennen kuin se tulee, en pääse istuttamaan kärhöjä ja perennoita. Siis pakko vain odotella.



4.Mooses 24:5—6 ”Kuinka ihanat ovat sinun majasi, Jaakob, sinun asuinsijasi, Israel! Niin kuin laajat purolaaksot, niinkuin puutarhat virran varrella, niin kuin aloepuut, Herran istuttamat, niin kuin setripuut vesien vierillä!”

Orvokkeja ja uusi makkarin ilme

Varaston seinällä näitä kaksi









Eiköhän tämä riitä näistä kukista.



Seikkailin eilen Seinäjoella. Tehtiin Ullan kanssa kevätretki Eskooseen ja kun hän oli lähtenyt etelää kohti, mulla alkoi kuumeinen päiväpeiton etsintä. Puolitoista tuntia ramppasin eestaas ja ainut paikka, jossa edes näin päiväpeittoja oli Anttila, mutta ne oli niin  tylsiä, etteivät ansainneet edes huomiota. Noh, Halpa-Halli oli vietä tutkimatta. Ja sieltähän se löytyi ja vielä ihan edulliseen hintaa. Samalla löysin mieleiseni verhot makkariin. Samaa kangasta kuin jo aikaisemmin ostamani pari sohvatyynynpäällistä. Tässäpä kuvia



Roosat tyynynpäälliset löytyivät myös H-H:sta.







Ikkunaverho on varmasti uskovainen, kun siinä on niin hienoja tekstejä rakkaudesta ja Jumalakin mainitaan.



Niin siitä seikkailusta. Lähtiessäni kurvasin ABC:lle pienelle teepaussille. Sieltä lähtiessäni yritin kovasti etsiä Vaasa-kylttiä ja näinkin yhden ja sitä kohti matkasin. Sitten tulin epävarmaksi, että miten sinne uudelle tielle pääsee ja Itikan risteyskin tuntui kadonneen. Jonkin matkaa ajettuani totesin olevani eksyksissä. Mutta sekin koitui onneksi, sillä olin tullut Minimanin kohdalle ja siellä oli jo avattu puutarhamyymälä. Sieltä hain kalkkia, lannoitetta ja orvokkeja, niin ja ruukkusoraa. Kalkkia olisi pitänyt olla paaaljon isompi pussi. Täytynee vielä jostain sitä hankkia.



Nåh, lähtiessäni kysäisin pariltakin naishenkilöltä, että mihinkähän päin mun pitää lähteä, kun Vaasaa kohti haluan. Sain oivat ohjeet, mutta edelleen oli oikea risteys hukassa. Niinpä päätin tehdä vanhanaikaisen ja kurvasin kohti keskustaa, tein u-käännöksen tutussa risteyksessä ja ajoin vanhaa Itikan ohi kulkevaa tietä kohti Laihiaa.



Tuomo-veljen mukaan olen nyt tehnyt mahdottomasta mahdollisen eksyskelemällä Seinäjoella.



Olen myös saanut aikaan, että vuokranantaja tuo multakasan, josta saa sitten kärrätä omalle takapihalle. Jess, saan tehdä siitä omannäköiseni Liisan kanssa laatimieni suunnitelmien mukaan. Huoltomies kävi myös korjaamassa repsottaneen räystään. Siitä onkin virrannut kevään aikana erinäiset määrät vettä. Onneksi saatiin jossain vaiheessa huoltomies hommatuksi myös  puhdistamaan räystäskourut, jotka olivatkin täynnä töhnää. Että mahtavat kohta kyllästyä meikäläisiin, kun ollaan kait liian aktiivisia.



Haggai 1:4—7 "Onko sitten aika teidän asua panelilla kaunistetuissa huoneissanne, kun tämä huone (Herran huone) on rauniona? Ja nyt sanoo Herra Sebaot näin: Ottakaa vaari teistänne.

Te kylvätte paljon, mutta saatte vähän. Te syötte, mutta ette tule ravituiksi. Te juotte, mutta jano ei sammu. Te vaatetatte itsenne, mutta ei tule lämmin. Ja palkkatyöläinen panee työpalkan reikäiseen kukkaroon.

Näin sanoo Herra Sebaot: Ottakaa vaari teistänne.”