Sisko soitti, että eka rhodo (toisesta ei ollutkaan kuvaa) on istutettu kuoppaan eikä se oikein sovi kyseiselle kasville. Noh, olin kyllä itse jo huomannut saman asian ja miettinyt, miten asia helpoiten korjaantuisi. Tänään sain sitten Munnin avuksi, hän kun on saanut kylvötyöt tehdyiksi. Tosin vielä on rypsi jäljellä. Hän kaivoi kaiken rhodomullan pois kuopasta ja täytti sitä niin, että saatiin pensas maan tasalle. Tietenkin rhodomulta tuli päällimmäiseksi.
Sillä aikaa, kun hän teki kyseistä kaivuutyötä, minä kipaisin muutaman kerran hyvin muhkuraista metsänpohjaa pitkin samalle männynjuurakolle ja irrottelin muutaman - ehkä neljä - sangollista maata ja vein toisen rhodon kuoppaan. Luonnollisesti oli ensin otettu pensaat pois. Nyt pitäisi vielä saada/hankkia jostain kuoriketta pensaitten juurelle. Niin kuulemma kuuluu tehdä.
Niin sitten istutettiin ne uudelleen ja tässä tulos.
Toivotaan runsasta kasvua ja kukintaa. Sisko sanoi myös, että rhodo ei tykkää kasvaa yksin. Noh, eihän ne yksin olekaan, vaan kaksin. 
Korkea veisu eli Laulujen laulu 2:11 - 12 "Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.
Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti