Vanhan blogin siirto tänne

Jaahas, muutin vanhaan blogiin tehdyllä ohjelmalla sen blogger-muotoon, mutta miten ihmeessä saan sen tuoduksi tänne? Hyvät neuvot olisivat nyt tarpeen ja ne ovat sellaisia, että tavallinen tallaaja ne ymmärtää.

Kahvinkeitinturinaa

Heti, kun muutettiin tänne nykyiseen asuntoon, kahvinkeitin pimahti. No ei se mitään, takuu oli voimassa ja niin saatin uusi keitin. Otettiin toinen malli ja maksettiin vähän lisää. Tämä tapahtui tammikuun lopussa. Eipä mitään, tänään se uusikin keitin sanoi sopimuksen irti. Noh, keitin autoon jahuristelemaan Vaasaan Prisma-kauppaan. Siellä asia sujui hienosti. Tietenkin olimme säästäneet takuukuitit. Tällä kertaa olikin sitten jo melkein pakko hankkia se kaikkien mainostama Moccamaster. Tulipahan maksetuksi vähittäin, ettei kukkaro laihtunut kovin paljoa kerralla.



Kotona sitten kuuliaisena kansalaisena tutkailin hieman käyttöohjetta. MUTTA Masterin käyttöohjeessa lukee sellaista, että epäilyttää voidaanko me edes sitä käyttää: "Tätä laitetta eivät saa käyttää henkilöt (mukaan lukien lapset), joilla on ruumiillisia tai henkisiä puutteita tai joilta puuttuu kokemusta. Paitsi, jos heidän turvallisuudestaan vastuussa oleva henkilö valvoo laitteen käyttöä tai antaa ohjeita siitä."



Kuka haluaa tulla meille valvomaan meidän turvallisuutta?



Psalmit 125:1 ”Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori: se ei horju, vaan pysyy iankaikkisesti.”



p.s. Olen muuten aikeissa siirtää blogini Bloggeriin, joten voitte varautua osoitteen muutokseen. Kuvat hävisivät sen takia, ettei vuodatuksella ollut varmuuskopioita kuvista, mikä on kummallista. Alma Medialta on lehden mukaan sanottu, ettei vuodatus-blogiin ole investoitu. Siispä kannattaa siirtyä parempaan alustaan, vaikka muuten olenkin tykännyt tästä. Tökkimisistä huolimatta.

Bloggertuskailua

Kyllä voi olla tuskaisaa saada aikaan uusi blogi. Sain käyttää kaikki tietoni ja taitoni, eivätkä nekään tuntuneet riittävän, ennen kuin blogin luominen onnistui. Taisivat mennä sekaisin kaikki sähköpostiosoitteetkin. Mutta katsellaan nyt, miten tämä onnistuu.

Kuulokojeita ja vähän muuta

Onpahan jälleen aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoitelmastani. Mutta on siihen syy. Netti on tökkinyt tosi pahasti. Väliin ei ole päässyt ollenkaan, väliin jotenkin, mutta latautumiset kestivät...kestivät...kestivät. Nyt se toimii, mutta ei vielä kaikki ole ihan kunnossa meidän netti-isännän mukaan.



Mitähän tässä välillä olis tapahtunut? Niin, meidän perheen nuorimmainen pikku-Ville täytti kokonaista kaksi vuotta. Juhlat vietettiin kuumeisena ja lopulta piti mennä lääkäriin, kun korvatulehdus äityi niin pahaksi, että tärykalvo puhkesi. Lääkäri sitten imi kaiken moskan pois korvasta. Poika-parka. Varmasti sattui ihan hirveesti. Mutta sittenhän se helpottaa, kun paineet ja moska tulee pois korvasta.







Vaikkei kynttilöiden puhallusta saatukaan, kakku silti maistui pikkuiselle.



Olin Cajsan ja Kallen sekä myös Blixtenin seurana, kun mamma oli Villen kanssa tohtorilla. TK:n pihassa on hieno patsas ja siinä oli kiva leikkiä







Ja esikoinenkin sai lunssan. Ei oo sairastanu miesmuistiin. Viisivuotiaaksi asti oli jatkuvasti räkätaudissa, mutta kun kitarisat leikattiin, ei tarvinnut enää sairastella. Mutta kaatuu se isokin mies, kun sairastuu.



Niin se kuulolaite, siitähän mun piti kirjoittaa. Sain tänään aivan uuden uutukaisen. Sellaisen, jossa itse laite on letkun päässä korvan takana. Laite on kuulemma tullut markkinoille tänä vuonna ja ollut tykätty. Noh, se on niin olematon, ettei paljon korvasta erota. Ja sillä kuulee melkein liiankin hyvin. Siinä on neljä kanavaa: 1. normaali, 2. meluisa ympäristö, 3. tv, 4. musiikki. Hih, kun laitoin tv:tä katsellessa kolmoskanavan - siis kuulolaitteessa - päälle, jouduin laskemaan tv:n ääntä ihan minimiin. Normaalisti sen on pitänyt olla jossain kolmenkympin hujakoilla, nyt riitti vähän päälle 10. Halleluja! tää täti ei oo enää kuuro.



Laitetaanpas nyt vähän kultturiakin mukaan. Esikoinen oli mukana Petolahden kesäteatterissa.



Tässä on menossa laulukohtaus. Parta on kasvatettu roolia varten. Komee mies, vai mitä?



Sitten vähän nostalgiaa. Esityspaikalla oli näytteli 35 vuoden varrella esitetyistä näytelmistä. Kuopuskin oli mukana.





Vasemmalla on esikoinen, sitten kuopus ja kuopuksen kaveri. Kuva on otettu valokuvasta.



Kiitos vain kysymästä, haavat ovat parantuneet hyvin. Eilen poistin haavateipit ja saunoin. Eli näin haavat eka kertaa. Pieniähän nuo reiät ovat. Ompeleet eivät vielä ole sulaneet, mutta kait sekin aikanaan tapahtuu. Särkylääkkeet on jätetty pois. Tosin kipuja haavoissa vielä on, mutta ei kovasti. Pakko muuten on pitää joskus viime vuosina hankittua korsettia. Se helpottaa haavojen kipuja. Ovat niin ihanasti makkaroiden poimuissa, että muuten on särkyä enemmän.



Kattelin tänään sovituskopissa koko komeuttani alusvaatteisilla ja totesin jokusen kilon painonpudotuksen olevan paikallaan. Saas nähdä, viittiikö sitä kiusata näin mukavaa ihmistä.



No niin, toivotaan sateiden jo pian loppuvan ja loppukesän olevan kaunis.



5. Moos. 11:13—14 ”Ja jos nyt tottelette minun käskyjäni, jotka minä tänä päivänä teille annan, niin että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne, ja palvelette häntä kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne, niin minä annan teidän maallenne sateen ajallansa, syyssateen ja kevätsateen, ja sinä saat korjata viljasi ja viinisi ja öljysi.”

Yökukkujan mietteitä

Kello on vartin yli kolme yöllä. Olen tainnut nukkua viimeisen vuorokauden aikana niin paljon, että kiintiö on täynnä.



Aion hieman kertoa sairaalareissustani. Aamulla piti olla päiväkirurgian osastolla klo 7:15. Mikäs siinä, siellä oltiin. Kohtapian ystävällinen hoitaja otti vastaan ja haastatteli minut. Sain korin, jossa oli sairaalan ihanat, ylisuuret vaatteet ja kehotuksen mennä vessaan vaihtamaan ne ylleni. Olin saanut jo kotiin paksun kirjekuoren, jonka sisällössä kehotettiin varustautumaan löysillä vaatteilla. Noh, nämä ainakin olivat löysät.



Kahdeksan paikkeilla sain kutsun leikkaussaliin, jonne kipitin tarmokkain askelin. Siellä jo odotteli neljä ihastuttavaa hoitajatätiä. Ensiksi kysyivät henkilötunnukseni ja seuraavaksi, mitä minulle on tarkoitus tehdä. Totesin nielaistuani, että sappirakon poisto. "Niin mekin ajattelimme." oli hauska vastaus.



Sen jälkeen sain kehotuksen kiivetä erikoisen näköiselle petille. Jalkatuet olivat niin, että makasin jalat harallaan. Olivatko aikoneet mennä sappeen alakautta? ajattelin. Noh, siihen asettauduin ja vielä käsivarret sivuille ojennettuina. Sitten alkoi kova suhina, kun kaikki neljä ryhtyivät asettelemaan kuka mitäkin vehjettä kehooni.



Mua ei leikkaus ollut jännittänyt eikä pelottanut yhtään kuten ei mitkään aikaisemmatkaan leikkaukseni tai tutkimukseni. Nyt kuitenkin tapahtui jotakin outoa. Hoitaja sanoi minua katsellen: "Taisi alkaa jännittää." Kun myönsin sen, hän sanoi nähneensä sen ilmeestäni. Ja sitten se alkoi. Olin menossa paniikkiin. Jostain kumman syystä, jota en vieläkään ymmärrä. Hampaat alkoivat kalista ja rupesin tärisemään enkä pystynyt lopettamaan kumpaakaan, vaikka miten yritin rentouttaa itseäni. Silloin tämä ihana hoitaja tarttui molemmin käsin käteeni ja silitteli sitä. Hän lopetti kaiken muun ja piti kädestäni kiinni nukahtamiseeni saakka. Kun nukkuMatti tuli paikalle, hoitaja sanoi, että saan "hällä väliä" -lääkettä suoneen. Olin siitä kiitollinen enkä sen jälkeen enää muistakaan mitään kuin vasta heräämöstä.



Siellä sitten heräilin 3-4 tuntia ja sain heti kunnolla herättyäni leikkauskertomuksen lukeakseni. Noh, sehän oli pelkkää hepreaa, vaikka olen opiskeluaikanani itsekin epikriisejä kirjoitellut. Keskimäärin joka kolmas sana oli lääkärien kieltä - latinaa. Mutta onnistuin kuitenkin ymmärtämään sen verran, että kaikki oli sujunut suunnitelmien mukaan.



Kun hieman murkinaa saatuani ja "terassilla" eli käytävällä maattuani tai istuttuani sängyssä, sain vaatekorin ja lähdin vaatteiden vaihtoon, ei se onnistunutkaan suunnitellusti. Sattui niin vietävästi mahaan, johon olivat tuikkineet neljä reikää. Oli pakko palata sänkyyn ja niellä kipulääke, jonka turvin vartin päästä sitten hoipuin vaatteiden vaihtoon. Kumarassa kuin vanhus kävelin sitten alas ja autoon isoM:n saattamana. Hän tuli ilman kutsua etsimään rakasta vaimoaan, kun en ollut vastannut hänen useisiin puheluihinsa. Mutta vaikeaa se oli, sillä puhelin oli aivan muualla säilössä.



Kotona nukuin heti tunnin verran ja nyt sitten valvotaan.



Muuten asiasta kolmanteen, netti on tökkinyt tosi pahasti ja eksperttiMarkku kävi hoitelemassa asian kuntoon. Tosin monen ihmettelyn ja miettimisen jälkeen hän hoksasi, että internetselain, jota me käytetään eli Firefox on aiheuttanut tökkimiset. Nyt siis käytetään Exploreria. Asia oli hänelle iso ihmettelyn aihe ja aivan uusi asia. Noh, pääasia, että nyt toimii ja nopeudet kunnossa.



Eli sellainen päivä oli eilen 31.7.2012.



Jesaja 53:4—5 ”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.”

Terassikirjoittelua

Ei tässä muuta kuin näyttö näkyy vähän huonosti. Istun nimittäin terassilla. Äsken otin pikku nokoset tässä isoM:n tekemällä laatikkopenkillä. Täällä ulkona on lämpimämpää kuin sisällä. Jostain syystä.



Käytiin Köpingin markkinoilla Tervajoella. Ei viivytty kovinkaan kauan, oli aivan liian lämmin isoM:n sydämelle - ja vähän mullekin. Mutta valiteta EI.



Kyllä tämä kesä on ihanaa aikaa. Jotkut ovat sitä mieltä, että meillä on ollut kylmä kesä, mutta minä en ole lainkaan kokenut niin. Olen nauttinut jokaisesta päivästä. Tosin ymmärrän, että muualla päin Suomea on satanut vallan eri lailla kuin täällä meillä, jossa ei todellakaan ole pitkään aikaan - oliskohan kahteen viikkoon - tullut kunnon sadetta. Joskus joku pisko on ripsinyt.



Tässä vähän terassikuvia



Kaikki varmaan kaipaavat kuvaa mun petunioista, tässä ole hyvä.





Tämä on kuulemma rysä





Tällainen mummo ilmestyi meille, kun Tiina ja pojat kävivät





Tällainenkin mummo täältä löytyi, aika kurjan näköinen



Viime viikolla oltiin lastenleirillä neljä päivää. Mun vastuulla oli uiminen ja pidin yhden Raamattutunnin pienille. Nehemiasta. Omastakin mielestäni se meni ihan hyvin. Pikkuiset kuuntelivat korvat höröllä eikä minkäänlaista häiriötä ollut. Muutenkin oli tosi mukava leiri. Paljon aurinkoa ja laiskottelua. Olin tosi väsynyt koko ajan - tosin olen ollut jo pari viikkoa - siispä vain notkuin kaiket päivät. Lukuun ottamatta noita äsken mainitsemiani vastuita.



Meillä on ollut vieras talossa jo 8 päivää.



Saanko esitellä kääpiösnautseri Fannyn, Cajsan koira. Ovat lomamatkalla ja koira on meillä hoidossa.



Fanny on aivan erikoinen koira - mun mielestä, kun enhän ole mikään koiraihminen - se on adoptoinut mut emokseen. En voi liikahtaa mihinkään, ettei se seuraa perässä, vaikka olis nukkumassa omassa petissä. Ei se isoM:ia seuraa, vain mua. Silti isoM on se, joka lenkittää Fannyn. Kerran lähdin aamulenkille sen kanssa. Oli kyllä vaikea lenkki. Mulle tuli jo alkumatkasta, jota oli yhteensä 800 m, aivan mieletön vessahätä. Se isompi. Loppumatkan jouduin juoksemaan. Sen jälkeen en aamulenkille ole lähtenyt.



Yhtenä päivänä ajattelin tarjota sille hienoa ruokaa ja ostin Cesar-rasian. Ei meinannut kelvata! Tosin hetken perästä kelpasi.



Meidän neljänneksi ainut tätimme kävi kahden serkkumme kanssa meillä kylässä. Ainut täti enää äidin puolelta. Olipahan mukava juttu. Ja tänään tapasin siellä markkinoilla myös yhden tätini. Hän on isän nuorin sisko, joka asuu Vaasassa. Ollaan nyt kevään aikana tavattu tätiä kaksi kertaa siskojen kanssa.



Tiistaina - eli yliylihuomenna - menen sairaalaan. Aikovat poistaa multa tähystysleikkauksella sappirakon. Saa muistaa rukouksin. Ei mua kyllä pelota eikä edes jännitä. Lienee aika rutiininomainen leikkaus, vaikka ainahan leikellessä voi sattua ja tapahtua. Kuten pikkuveljellekin, joka melkein menehtyi. Onneksi ei kuitenkaan.



Miten tämä kesä onkaan ihanaa. En osaa lakata siitä kertomasta. Tuo metsä tuossa edessä on kuin taivaan lahja. Aurinko ei porota liian suoraan ja kuumasti tänne, se toimii ikäänkuin suodattimena. Hieno takapiha tästä tuli, vaikka keväällä sen möyrittyäni ajattelin, ettei milloinkaan, kuuna kullan valkeana tästä voi tulla mitään kunnollista. Mutta ihmeellinen vain on tämä Luojan luonto. Se uudistuu joka kevät. Kuolee syksyllä ja taas keväällä maasta työntyy mitä ihastuttavampia versoja muuttuen lopulta mikä kukiksi, mikä marjaa kantaviksi. Marjoista puheen ollen, odotan kovasti vadelmien kypsymistä. Mansikoita on ostettu pakkaseen, mutta vatut haluan poimia. Tosin olen suunnitellut tuonne oikealle lupiinipenkkiin vattupuskia. Pitänee kysyä isosiskolta syökö rastaan vattuja. Niitä on täällä nimittäin enemmän kuin lääkäri määrää. Ei siis kannattane mitään marjapuskia laittaa. Mutta lupiinit aion jossain vaiheessa kaivaa ylös. Ovat kauniita, kun kukkivat, mutta siihen se sitten jääkin.



Kuvat on muuten asiasta toiseen otettu "uudella" puhelimellani, joka on eka kosketusnäyttöpuhelimeni. Sain sen Tiinalta ja Jarilta ja olen tosi iloinen siitä. Olen jopa jo oppinut sitä käyttämäänkin. Tosin navigointia vielä haluan oppia, mikäli se nyt sitten tuossa mallissa toimii. Tiinan mukaan voi olla hieman epävarmaa suunnistaa sen avulla. Onneksi isoM sai maanviljelijältään navigaattorin autoon. Ei tosin olla sitä vielä käytetty.



Niin käväisin etupihaakin kuvaamassa. Tässä olkaapa hyvät, ellei kuvien paljous jo kylästytä. Ja jos kyllästyttää, lopeta lukeminen tähän.







Nämä kuunliljat hain Lepikosta - ihan luvalla. Ovat kyllä tosi mahtavia juurtumaan ja kasvamaan





Dianaa on makkarin ikkunan edessä ja varaston seinällä





Varasto









Pelargoneja  ynnä jotain muuta



Ja vielä yksi kuva takapihalta







Melkein maan tasalle leikkaamani juhannusruusupensaskin on kirvoittunut kovaan kasvuun.



No niin, eiköhän tämä jo riitä näiden hiljaisten viikkojen koraukseksi.



Psalmit 62:2—3 ”Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.

Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.”

Toimii taas

No niin, taas blogi toimii. Katkoa olikin parisen viikkoa. Harmi vain, että suuri osa kuvista on kadonnut eivätkä saaneet niitä palautettua rikkoutuneelta palvelimelta. Olis ollut hyvä, jos olisi ollut varatallennuspaikka heillä. Näyttää siltä, että kesän 2009 jälkeen ladatut kuvat ovat kadonneet.

Täytynee tässä miettiä siirtyäkö toiseen blogipalveluun vai jatkaa täällä. En nyt ainakaan vielä ole päättänyt.

Tässä uusi kärhö on alkanut kukkia. Olin odottanut hieman syvemmän värisiä kukkia.

Sain Tiinalta ja Jarilta puhelimen, joka oli heillä ylimääräinen. On mun eka kosketusnäyttöinen. Malli Nokia 5230. Tässä nyt oon opetellu sen käyttöä. Soittaa taidan jo osata ja vastata puheluun. Myös kalenteria osaan käyttää, niin ja kameraa. Tuo yllä oleva kuva on otettu kyseisellä puhelimella. Mutta paljon on vielä opeteltavaa.

Oon ollu pari viikkoa kummallisen väsynyt. Ihan tuolta sisältä saakka. Mutta kait se menee ohi. Toivossa on hyvä elää, sanoi se lapamatokin.

Ei nyt muuta tällä kertaa kuin hyvää kesän jatkoa kaikille ja bloggaillaan.

Jesaja 43:1 Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.
54:10 Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.