Sosionomi AMK

Hain todistuksen koululta ja isoM lupasi viedä Katan ja minut syömään sen kunniaksi. Toisin kävi. Eksyin rintaliivikauppaan. Sovitin ainakin kaksiakymmeniä liivejä ja valitin tosi hyvälle myyjälle, ettei mua varten varmaan ole tehtykään sopivia liivejä. Sitten kolahti ja löysin nuden väriset, tosi pehmeät ja miellyttävät liivit. Mutta mikä neuvoksi, kun t-paidan läpikin jää näkyviin ne pikku kupurat. Eipä hätiä mitiä, myyjä kiikutti silikoniset suojat ja ahhh, ne toimi. No, toinen ikävä piirre on se, että olkaimet luistaa aina pois olkapäältä. Siihenkin oli myyjällä keino. Silikoniset suojat ja paikoillaan pysyy. Olin jo melkein pukeutumassa, kun myyjä kiikutti vielä yhdet liivit. Ja voi, ne oli kuin tehty mulle ja vielä tosi tyylikkäät. Ei mitään hörhelöitä, vaan oikeasti tyylikkäät. Tuu vaikka kattoon, ellet usko. Kaupan nimi on Kultasukka.

Sinne kauppaan meni niin paljon euroja, että ehdotin kumppaneilleni, että jos mentäis kotiin syömään toissapäiväistä hernekeittoa ja pannaria. Hih. Hyvältä ne maistuivat nekin.

Tässä se uurastuksen tulos nyt sitten on.

Sadetta ja sammakoita

Aamuni alkoi anivarhain tänään. Heräsin painajaisunesta puoli kuusi ja pyöriskelin patjalla tunnin verran, kunnes päätin nousta ylös. Jotenkin oli sellainen olo, että tänään aloitetaan uusi elämä - isolla Eellä. Siispä ulkoiluvaatteet niskaan ja ulos, vaikka sataa tihuutti hienokseltaan. Sauvat komerosta käsiin ja menoksi.

Reissu alkoi saunasta, jonka napsautin päälle. Sitten suunta Köklotiin päin. Lintujen liverrys hiveli kuuloelimiä ja tihku imeytyi poskiin. Aijai, kun tuntui mukavalta. Eikä tielläkään ollut juuri muita kulkijoita vielä noin anivarhain.

Mutta mikäs tuossa on keskellä tietä? Suolikasa! Mahtaakohan olla entinen sammakko? Seuraavat viisi voi jo tunnistaa sammakoiksi. Mikä selällään, mikä mahallaan oli kokenut maallisen vaelluksensa pään ilmeisestikin auton pyörän ruhjomana. Yhden onkomadon pelastin asfaltilta tien reunalle pehmeämpään alustaan. Siitä on tullut mulle melkein harrastus - siis siirrellä asfaltille eksyneitä onkimatoja takaisin pehmeään multamaahan. Ihan totta!

Lenkki kesti 40 minuuttia ja tänä aikana näin nuo aikaisemmin mainitsemani kuusi sammakonraatoa ja ohitseni huruutteli kahdeksan autoa. Ei paha!

Takaisin tultuani muu väki, mikä tarkoittaa isoM:ää ja Kattaa, vielä hornasivat. Minä tälläydyin saunamatkakuntoon ja kiiruhdin lämpimään löylyyn. Se tuntuikin ihanalta.

Kaurapuuro sai jäädä keittämättä, sen sijaan vatsaani helli turkkilainen jugurtti, jonka sekaan lisäsin monenlaisia siemeniä ja pähkinöitä. Keisarin morsian on must joka aamu, muuten ei päivä ala.

Kun isoM heräsi ja ylpeänä kerroin käyneeni jo lenkillä ja saunassa, oli kommentti: "Illallahan meidän piti mennä saunaan!" Että silleen.

Mestaruuksia

IsoM on ollut tohkeissaan koko viikon - vielä enemmän kuin tavalisesti - sillä isoveljen tyttären poika, Janne Pesonen, jääkiekkoilee Venäjällä ja siellä on ollut meneillään Venäjän mestaruussarja. Ja arvatkaapas mitä? Jannen joukkue voitti. Voitte mielessänne kuvitella, miten täällä röyhistellään rintaa ja paukutellaan henkseleitä.

Takatalvi

Nysse tuli, takatalvi meinaan. Ainakin aamulla. Kato vaikka

Tällaisia lumihiutaleita leijaili taivaalta viitisen minuuttia. Ihan kuin jouluna. Onneksi se oli vain pikatakatalvi. Ja aurinko paistaa taas.

IsoM ryhtyi eilen rupeamaan. Otti jakkaran ulos, pitkät raivaus/oksasakset ja alkoi leikellä seinänvierustapensaita. Niinpä minäkin tuppasin siihen mukaan pikkuisten oksasaksien kera. Hyvinhän tuo yhteispeli sujui. Minä leikkelin isoilta saksilta jäljelle jääneet pikkuiset varvut ja heittelin leikatut oksat asfaltille. Illemmalla sitten isoM:n sijaisen kera kerättiin leikatut oksat pois ja vietiin hiiteen.

Tänään oli mun vuoro käyttää ISOJA saksia. Leikkelin marjapensaita netistä lukemieni ohjeiden mukaan. Mustaviinimarjapensas kuulemma uusiutuu nopeasti, joten sen voi leikellä reilusti. Yli peukalon paksuiset versot pitää kuulemma leikata ja mahdollisimman läheltä maata. Jättää voi noin 25 versoa. Punainen viinimarjapensas sen sijaan ei tarvi niin rajua leikkelemistä, se nimittäin ei uusiudu yhtä nopeasti. Meillä (tai Lepikossa tietenkin) on yksi oikein vanha punainen marjapensas, joka tuottaa tosi paljon ja hyviä marjoja. Hieman sitäkin leikkelin, mutten uskaltanut kovin paljon.

No entäs sitten karviaismarjapensas? Meillä on oikein tuuhea sellainen ja tosi satoisa. Se kuulemma uusiutuu tosi hitaasti enkä ole sitä paljonkaan näiden kahdeksan täällä asumamme vuoden aikana leikellyt. Nyt uskaltauduin pienentämään sitä ehkä kolmanneksella. Noin arviolta. Karviainen ei vain ole suosikkini säilömiseen (lue pakastamiseen tai mehuksi), mutta se on ilman muuta eka sijalla pensaasta syötynä marjana.

Kattellaan kesän aikana, miten leikkaus onnistui. Niin ja eilen leikkasin kärhöjen rönsyt alas. Sen teen joka kevät. Eräänä keväänä tässä muutama vuosi sitten ihmettelin suuresti, kun versoja ei alkanut ollenkaan näkymään. Vähän väliä kävin kurkistelemassa, mutta aina yhtä huonoin tuloksin. Kunnes sitten äkkäsin, mistä oli kysymys. Versot kyllä kasvoivat päivän aikana, mutta jänikset kävivät murkinalla öisin. Kun juurien ympärille laitettiin verkot, alkoivat versot heti nostaa päätään ja hienot kukkivat köynnökset saatiin taas loppukesäksi. Tällaiset

Muistuttaa kesästä, ihanaa...

Eipä muuta tällä kertaa kuin, nauttikaa keväästä.

 

Israelin matka siirtyi syksyyn

Niin siinä sitten kävi. Mutta uusi matka on varattu eli liput siirrettiin syyskuulle. Mutta oliko se nyt sitten onni vai epäonni, ettei päästy lähtemään? Kerronpa erään kiinalaisen tarinan.

"Kauan sitten rajaseudulla sui eräs vanha mies. Kerran hän huomasi hevosensa kadonneen. Hänelle kerrottiin, että hevonen oli juossut kauas. Naapurit tulivat lohduttamaan häntä, mutta vanha mies oli aivan rauhallinen. Hän sanoi:"Voi olla, ettei tämä ole loppujen lopuksi kovinkaan paha juttu. Se saattaa jopa kääntyä hyväksi." Sitten kerran yöllä vanha mies kuuli ulkoa meteliä ja meni ottamaan selvää, mistä oli kysymys. Hämmästyksekseen hän näki ei vain omaa hevostaan, vaan myös toisen, joka oli hänen hevostaan kauniimpi. Hänen hevosensa oli tuonut kotiin kumppanin. Kaikki naapurit tulivat onnittelemaan miestä. Mies sanoi taas: "Eihän sitä tiedä onko tämä onni vai epäonni."

Eräänä päivänä hänen poikansa ratsasti uudella hevosella, putosi sen selästä ja katkaisi jalkansa. Taas naapurit tulivat lohduttamaan miestä ja sanoivat, että oli tosi huonoa onnea, että poika katkaisi jalkansa. Mies tuttuun tapaansa totesi rauhallisesti, etteihän sitä tiedä, oliko se onnea vai epäonnea.

Viikon kuluttua alkoi sota ja kylän kaikki nuoret miehet joutuivat sotaan paitsi miehen poika."

Mikäkö oli tarinan opetus? Sitten, kun ymmärrämme kaiken täysin, saattaa käydä ilmi, että tappiolta näyttänyt tilanne onkin lopulta meille voitto.

Ilmatila kiinni

Täällä nyt sitten odotellaan, että kannattaako ollenkaan ryhtyä pakkailemaan. Vaatteet ynnä muut tavarat lojuvat tuossa sohvalla takanani, mutta hillitsen vielä pakkaamisintoani ja odottelen kello kahden uutisia tuhkapilven sijainnista. Saa nähdä pääsemmekö ollenkaan lähtemään matkalle.

Harmi....

Vuosisadan yskä ja vipuvarsi

Joo mulla on nyt kyllä ihan vuosisadan yskä. Aivan hirveän, kauhean, kamalan hirveä! Kun näin eläkeläisaikana ei enää voi käyttää työterveyttä, jouduipa minäkin ensimmäisen kerran turvautumaan terveyskeskukseen. Siis Mustasaaren sellaiseen. Varustauduin istumaan huonokuntoisena siellä pitkään, mutta miten ollakaan en ehtinyt edes odottaa, kun jo pääsin sisään. Ja jo heti vastaanotossa ihmeteltiin, että en astmaatikkona käytä pef-mittaria (siis puhalluksen voimaa mittaava jutska). Sanoin, ettei mun astmaa ole hoidettu vuosiin mitenkään, saan vain uudet reseptit ja puhallus tutkitaan, jos hoksaan sitä pyytää. Ja minä kun olen luullut, että työterveys on hyvä. En ole kyllä tarvinnutkaan mitään erityistä astmahoitoa, ei sillä eikä millään. Nyt tuntuu, että se rupeaa olemaan voimissaan - siis astmani. Elikkä lienee pahentunut jonkin verran. Taidan otta opastuksesta vaarin ja tilata huomenna ajan tvk:n astmahoitajalle. Lääkärikin sanoi, että jos sitä ryhdytään täällä hoitamaan, voidaan tilata dokumentit edellisestä paikasta.

No, eilen sen diakoniapäivärutistuksen jälkee illalla nousi kuume ja aamulla oli vielä hieman lämmönnousua. Nyt alkaa elämä ilmeisesti voittaa, koskapa istun tällä koneella. Ei vuorokauteen ole tehnyt mieli edes kattoa koneeseen päin. Sain siis antipipoottikuurin, että eiköhän tuo tauti sillä asetu, että päästään sinne matkalle: hallelujasisters ja manageri.

Niin ja se eilinen diakoniapäivä. Se meni tosi hyvin ja rukoukset auttoi, ettei tarvinnt mun esityksen aikana yskiä yhtään ja äänikin kesti. Kaikkien osuudet meni tosi hyvin ja tunnelma oli alakerran kahvitarjoilussakin tosi hieno eivätkä ihmiset kiirehtineet pois.

Tässä jokin kirjoitus sitten hehkutin, miten tänä päivänä on helppoa tehdä ruokaa, toista oli ennen. Ja se toki pitää paikkansa, mutta olenpahan kyllä laiskotellut tuon suhteen viime päivinä, ei ole oikein ollut intoa ruokaa laitella. Mutta huomenna nuoripari tulee syömään, joten täytynee ryhdistäytyä. Elikkä ei kannattais kovasti hehkutella ja intoilla, tulee takapakkia. Mutta mitäs siitä, elämäähän tämä vain on.

Muuten, kun minä olen potenut tätä lunssaa, on isoM:llä ollut samanaikaisesti mitä luultavimmin norovirus. Yhtenä aamuna viime viikolla se rupes oksentamaan. Onneksi ehti ottaa tekarit pois suusta ennen kuin ne olis joutuneet pyttyyn. Kerran tuli yksi annos lattialle, kun mies ei ehtinyt perille asti. No ei tämä vielä mitään. Oksennukset loppui siihen ja tänä aamuna siellä tvk:ssa ihmettelin minne tämä mies on kadonnut. Minä kun olin jo käynyt hoitajan ja lääkärin. Olin just soittamassa, kun näin sen tulevan jostain ovesta. Arvasin heti, että vessastahan se. Aina ensimmäisenä joka paikassa sen pitää löytää vessa. No tällä kertaa olikin hieman erilaiset  toimet. Ei nimittäin ehtinyt perille, vaan tuli löysät pöksyihin. Onneksi oli pikkarit ja kalsarit. Ei muuta kuin pikkarit kraanan alle ja siitä taskuun.

Ja sitten vielä lopuksi tapa, jota voin suositella, jos on sattuut käymään niin, että mies ei enää saa tehdä raskaita nostoja esimerkiksi infarktin vuoksi.

Matto pitää saada raskaan kaapin alle

Näin se käy

Valmista tuli

Luulenpa, että tuota kutsutaan vipuvarreksi. Jotenkin takaraivossa kutittaa silleen, että koulussa tuollaisesta on puhuttu. Ideaa saa käyttää vapaasti.