perjantai 30. huhtikuuta 2010

Sosionomi AMK


Hain todistuksen koululta ja isoM lupasi viedä Katan ja minut syömään sen kunniaksi. Toisin kävi. Eksyin rintaliivikauppaan. Sovitin ainakin kaksiakymmeniä liivejä ja valitin tosi hyvälle myyjälle, ettei mua varten varmaan ole tehtykään sopivia liivejä. Sitten kolahti ja löysin nuden väriset, tosi pehmeät ja miellyttävät liivit. Mutta mikä neuvoksi, kun t-paidan läpikin jää näkyviin ne pikku kupurat. Eipä hätiä mitiä, myyjä kiikutti silikoniset suojat ja ahhh, ne toimi. No, toinen ikävä piirre on se, että olkaimet luistaa aina pois olkapäältä. Siihenkin oli myyjällä keino. Silikoniset suojat ja paikoillaan pysyy. Olin jo melkein pukeutumassa, kun myyjä kiikutti vielä yhdet liivit. Ja voi, ne oli kuin tehty mulle ja vielä tosi tyylikkäät. Ei mitään hörhelöitä, vaan oikeasti tyylikkäät. Tuu vaikka kattoon, ellet usko. Kaupan nimi on Kultasukka.


Sinne kauppaan meni niin paljon euroja, että ehdotin kumppaneilleni, että jos mentäis kotiin syömään toissapäiväistä hernekeittoa ja pannaria. Hih. Hyvältä ne maistuivat nekin.


Tässä se uurastuksen tulos nyt sitten on.


Ei kommentteja:

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...