Tulipahan tehtyä pieni kiertoreissu viikonloppuna. Ihan mukavaa oli käydä vanhinta siskoakin kattoos ja tavata hänen perhettään, joita en ollutkaan nähnyt aikoihin.
Inkoossa olin hyvän ja pitkäaikaisen ystäväni luona. Käytiin lauantaina Siuntion hyvinvointikeskuksessa uimassa ja sen jälkeen syötiin hyvin ja hyvää.
Sunnuntaina sitten alkoivat taas Hellevin kommellukset. Päätin lähteä kotiin klo 16.06. junalla ja saavuin Hesaan ajoissa. Kampissa menin kahvilaan teelle, mutta myyjä väitti, ettei kone hyväksy mun pankkikorttia. Sanoin, että varmaan teidän koneessa on vikaa, kun ostin sillä eilen. Onneksi olin joutunut ennen lähtöäni Espooseen käymään automaatilla, kun piti maksaa bussikyyti. Eli selvisin euroilla siitä pulasta. No rautatieasemalla päätin ostaa lehtiä matkalle ajankuluksi ja taas myyjä sanoi, että korttia ei kone hyväksy. Tämä myyjä olikin sitten kokeneempi kuin edellisen paikan ja totesi ykskantaan, että kortti on vanhentunut. Eli edellispäivänä oli 28.2. ja silloin oli kortin viimeinen käyttöpäivä. Vielä oli rahaa taskun pohjalla, joten ei hätää.
Tulin rautatieasemalle hieman ennen puoli neljää ja pariakymmentä minuuttia vaille neljä päätin tarkistaa netistä ostamani ja kotona tulostamani e-lipun. Ja...jäykistyin kauhusta. Olin varannut paikan klo 15.30 junaan, joka oli lähtenyt 10 minuuttia sitten. Piti oikein tarkistaa asia pariin kolmeen kertaan. No, mitä nyt? Ei muuta kuin lipunmyyntiin jonoon. Siinä hokasin, että voinhan soittaa VR:lle ja lipussa olikin puhelinnumero. Puhelimessani oli viimeinen pylväs menossa eli piti olla nopea. No, muistin sitten, että mullahan on sellainen patterilla toimiva pikalaturi ja kaivoin sen esiin. Siinä näytti olevan kosketushäiriöitä, joten jouduin koko ajan painamaan siitä, että se latasi.
Mutta takaisin puheluun. Herttainen neitokainen kertoi, että e-lippu käy vain varattuun junaan eikä olisi muita vaihtoehtoja kuin ostaa uusi lippu. Nikottelin vähän, mutta eihän siinä mikään auttanut. Lopetin puhelun ja jatkoin jonotusta, mutta hetikohta hokasin, etteihän mun pankkikortti toimi. Kääk...ei muuta kuin uusi puhelu. Kerroin tilanteeni ja että eikö nyt sitten ole mitään keinoa, kun mulla on hätätilanne, eikö voisi saada esim. pankkisiirron. No typykkä lupasi kysyä asiaa ja palasi hetken kuluttua ja kertoi, että voisin kertoa asiani konduktöörille ja antaa hänelle kaikki henkilötietoni, niin ehkä saisin maksaa laskulla. Hän kertasi vielä sen, että mun pitäisi antaa KAIKKI henkilötietoni. No, eikun junalaiturille odottamaan junaa, joka pian sitten tulikin. Hetken kuluttua junalle tallusteli kaksi konnarin näköistä miestä. Pysäytin jälkimmäisen ja kerroin hätätilanteeni. Hän oli ulkomaalaistaustainen nuori mies ja puhui hiemon hoono soomi, mutta sanoi iloisesti, että ei hätää, kyllä me sulle lippu järjestetään. Mene tuonne alakertaan tai ravintolavaunuun, niin käyn kysäisemässä pääkonnarilta.
Minä sitten reippaana tyttönä menin eka vaunuun ja heti oven viereen istumaan. Kun juna oli lähtenyt tämä nuori konnari tuli ja sanoi, että kaikki järjestyy. Hän pyysi e-lippuni, leimasi sen ja antoi kuitin Seinäjoelle asti. Sanoi vielä, että kyllä matka Seinäjoelta Vaasaankin järjestyy (siinä oli nimittäin junan vaihto).
Ja näin kävikin. Vielä yksi konnari kävi tutkailemassa lippuja ja Vaasan junassa oleva vain leimasi lipun sitä sen kummemmin tarkistamatta.
Että sellainen seikkailu Heekalla tällä kertaa. Ei tuu elämä yksitoikkoiseksi, kun välillä vähän seikkailee 
p.s. tässä kuva hevosista, joita käytiin kattomassa Inkoossa.
Kuka tykkää hevosista? Minä syötin niitä kädestä, ystävä ei uskaltanut. On ne kyllä vähän liian isoja kaveriksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti