Sunnuntaina mahani äityi aika kipeäksi ja kuumekin nousi, joten eikun terkkariin. Siellä ei ollut edes mun henkilötietoja - niin hyvin on toiminut työterveyshuolto. Odotusaika noin 20 minuuttia, nuori pojankloppi lääkärinä - lähetti mut keskussairaalaan. Minä kyllä ajattelin, että ei halunnut ehkä ottaa vastuuta, mutta tulin kyllä myöhemmin toisiin ajatuksiin.
Sairaalan päivystyksessä oli pakko pyytää peti, kun oli niin vaikea istua mahakivun takia. Kaikki hoitui tosi hienosti ja nopeasti. Vaikka tulehdusarvot eivät olleetkaan kovin korkeat - seuraavat kuulemma perässä ja näin kävikin - lääkäri oli sitä mieltä, ettei suun kautta otettu antibiootti riitä tainnuttamaan tätä tulehdusta, joten eikun petiin ja tipat tippumaan. Kyseessä siis suolistotulehdus.
Kolme yötä siellä kahden mummon kanssa vietin. Eikä mulla kyllä ole moitteen sanaa kummastakaan, terkkarista tai sairaalasta - eikä kyllä mummoistakaan 
Ruokaa sain vasta tiistaina ja silloinkin soseena...pakollista laihdutuskuuria. Mieluummin kuitenkin ottaisin vapaaehtoista. Tipoissa olin koko ajan. Tässä vähän todistusaineistoa poimittuna Iinan blogista.
Kaksi kertaa suoni meni tukkoon, joten mua pisteltiin kunnolla. Mutta selvisin siitäkin hengissä. Mulla on kuulemma unelmasuonet käsissä, paksut ja hyvin koholla.
Oli tosin melko nostalgista olla juuri sillä osastolla. Se nimittäin on entinen synnytysosasto ja olen siellä ollut kaikkien lapsieni jälkeen. Nyt aivan samalla puolella kuin Iinan kanssa. Esittelinkin hänelle missä on huone, jossa hän on viettänyt ensimmäisen joulunsa.
Sitä harmittelimme, kun pihalla ei ollut minkäänlaisia tuoleja tai penkkejä, joilla istuskella.
Sairausloma jatkuu juhannukseen saakka, joten eikun huilimaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti