Varttia vaille kaksitoista viime yönä heräsin siihen, kun Matti vääntäysi sängystä hakemaan puhelinta, joka soi. Yleensä se olen minä, joka herään ensin, siispä nukuin tosi syvää unta. Iinan puhelin soitteli itsekseen mulle. Siitä seurasi, että sain uudelleen unen päästä kiinni vasta puoli viisi aamulla. Eli tuli valvotuksi melkein koko yö. Koikkelehdin ylhäällä, katselin TV7:ää ja korjailin ja muokkasin sitä perinnönjakokirjaa. Aina välillä menin sänkyyn ja yritin löytää unta, mutta ei.... no ehkäpä ensi yönä uni tulee pyytämättä. Toivotaan.
On aivan ihanaa tämä lämpö, vaikkakin välillä ihmettelen, miten jaksoin viime kesän siellä Israelissa, kun nyt jo tekee tiukkaa välillä. Jouduin mm. ajaessani lauantaina Seinäjoelta kotiin, pysähtymään lepäämään Laihian ja Vaasan välillä. Olin aivan loppu.
Talviturkkikin on heitetty mereen ja eilen uitiin Nellyn ja Marian kanssa 20-asteisessa vedessä. Oikeastaan olisi pitänyt tänäänkin käydä uimassa - vielähän sitä ehtii. On mukamas ollut kaikenlaista muuta puuhaa.
Eipä tässä muuta kuin nauttikaa lämmöstä....niin kauan kuin sitä kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti