Päättipä isoM, että tänään on käytävä kokemassa jään alla lilluvat verkot, josko niissä olis lounaan aineksia. Kun en uskaltanut sitä yksin sinne päästää - huomioon ottaen kaikki tautinsa - oli pakko rustata itsensä mukaan. Eli paljon vaatetta ja lämpimimmät kengät, jotka omistan (eikä nekään kovin lämpöset oo) ja menoksi. Pakkasta oli sellaiset -12 astetta, mutta ei yhtään tuullut, joten ei tuntunut kovin kylmältä. Maisema oli valkoisen udun peitossa ja pieniä lumipilkkuja sateli hiljakseen. Eli kaiken kaikkiaan hyvin kaunista.
Verkkoja on saatettu jään alle kolme kappaletta, joten avantoja on neljä. Niiden vieressä on pystyyn jäätyneet kepit näyttämässä avannon paikkaa. Vaikka avannoista ei kylläkään voinut puhua, sillä veden pinta oli noussut ja sen seurauksena ne kohdat, joissa verkonpanoavannot olivat joskus olleet oli kumpu. Avannot oli siis hakattava auki tuuralla. Siinä on oivana lisätyökaluna isoM. Minäkin yritin, mutta eipähän siitä pajoa apua ollut.
Kun oli koettu yksi verkko ja saatu yksi lihavahko ahven, alkoi mulla mahaa kipristellä tosi uhkaavasti. Yritin urheasti kestää, mutta pian oli pakko pyytää isoM:ltä rantasaunan avain ja lähteä kiireen vilkkaa takaisin tulojälkiä ja etsiytyä istumaan tyhjän päälle. Onneksi ehdin!
Ja sitten taas takaisin samoja jälkiä. Onneksi lunta oli vain viitisen senttiä. Sillä aikaa isoM oli nostanut vedestä ISON hauen ja toisen ahvenen. Jäljellä oli vielä yksi verkko. Tässä välissä on muuten mainittava, että sen verran on isoM:ään taudit vaikuttaneet, ettei enää tehty neliömetrin kokoisia avantoja, vaan ihan pikkuiset ja pyöreät. Tästä asiasta olen natkuttanut niin kauan kuin ollaan talvikalastusta harrastettu eli kahdeksan vuotta - minä tosin vähän niin kuin pakosta - mutta eihän tuo mies ole mua kuunnellut. Nyt kait otti sen verran pumpun päälle, että katsoi parhaaksi tyytyä pikkuisiin ja pyöreisii n avantoihin.
Viimeisessä verkossa olikin sitten vielä ISOMPI made. Ja se olikin kiertänyt itsensä oikein kunnolla verkon sisään yrittäessään päästä irti. Oli pakko repiä verkkoa, että sen sai ulos. Vaikutti muuten siltä, että ainakin ensimmäisen verkon kohdalle on sattunut vieläkin ISOMPIA kaloja, kun siinä oli tosi isoja reikiä. Melkein koko verkko oli yhtä reikää. Se kuulemma pitää vaihtaa - onneksi ei ollut mukana toista verkkoa, muuten olis vierähtänyt kolmas ja neljäskin tunti.
Kun sitten kaikki verkot oli koettu ja saalis laskettu - siis kaksi pullevaa ahventa, yksi isohko hauki ja yksi iso made - niin alkoi välineitten kerääminen ja kotimatka. Lähtiessä manguin, että otetaan tuo ahkio mukaan, niin ei tarvi kantaa tavaroita, mutta isoM ei ottanut kuuleviin korviinsakaan sitä. Ymmärsin sen, kun lähdettiin. Minä sain raahata kalasankoa, joka painoi tonnin verran sekä lapiota ja HÄN käveli takki käsivarrella ja muovipussissa parit hanskat. Tässä todistusaineistoa
no niin, olihan isoM:llä myös tuura
väsynyt kalastaja (ruuan hankkiminen on raskasta)
ei se sanko tyhjä ollut
ihan mukavan kokoista saalista - kaikki
saalis odottaa perkuuta
tällaiset herkut oli mateella mahassaan - mäti ja maksa
Siinä se reissu. Nyt täytynee lähteä laittamaan haukea lounaaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti