Olen nauttinut aivan tavattomasti tästä päivästä. Nukuin peräti yhdeksään - mikä tuntuu tosi mukavalta. Aikomuksenani oli syödä aamiaiseksi pari keitettyä munaa ja avokado, mutta teki niin kovasti mieli kaurapuuroa, että siihenhän se kaatui. Puuro maistuu taas tosi hyvältä. Kolmisen viikkoa olin hiilarittomalla ja paino putosi vaivaiset pari kiloa, mutta jatkan edelleenkin vähähiilarisella. Toki silloin tällöin saa nautiskella hyväskällä - en tarkoita karkkeja, niille en ole koskaan ollut perso, vaan leivonnaisia.
Puolenpäivän aikaan tein puolen tunnin sauvakävelylenkin ihanassa pikkupakkasessa. Sen jälkeen maistuikin lounaaksi sunnuntaina tehty kukka-, parsakaali ja jauhelihapaistos. Sitä riittää vielä päivälliseksikin!
IsoM tiedotti, että punnituksessa oli tuloksena -3,5 kg. Hienoa! Eiköhän se siitä rupea tippumaan, kun on tuo diabetespeikko takana.
Minä sitten ryhdyin leipomaan joulupullaa ja toinen satsi on nyt uunissa. Ja mauste-puolukkakakku on seuraavana vuorossa. Päivittelin eilen illalla itsekseni, kun mua ei mikään enää oikein huvita enkä hurahda enää mihinkään. Tänään huomasin, että aivan oikeasti tykkään keittiöhommista. Pitäisköhän mennä kokkikouluun? - No ei vaiskaan. Mutta se on mukavaa, vaikka leipominen ei koskaan ole ollut mun suosikkijuttu keittiössä.
Toisaalta tämä yksinäisyys täällä korvessa on ihan mukavaa, toisaalta taas olis kiva lähteä illalla vaikka katteleen näyteikkunoita. No kaikkea ei voi saada!
Huomenna on sitten meidän perheessä yksi virstanpylväs taas saavutettu. Kuopus nimittäin täyttää 30 vuotta! Niin ja isoM 64, mutta se ei ole mikään erityinen virstanpylväs tietääkseni.
Koettakaahan selvitä ilman joulustressiä - minäkin selviän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti