Tänne meillepäin Jungsundintielle on perustettu maalaiskauppa Quriosa, joka on auki silloin tällöin eli vaikea muistaa niitä aikoja. Siksi on aina vaan jäänyt käymättä, mutta vihdoinkin tänään, kun olin mataklla kaupunkiin, hoksasin, että nythän se on auki. Ei kun nokka kohti Jungsundia.
Siellä se eräässä kurvissa seisoi, kaupan mainostaulu, joten osasin oikeaan paikkaan. Ajoin muutaman kymmenen metriä, pysäköin autoni ja nousin ulos. Eteeni avautui näkymä, joka huikaisi sitä enemmän mitä lähemmäksi pääsin. Ensimmäinen pieni punainen, sinapinkeltaisin ovin varustettu rakennus oli heti autopaikan vieressä. Pieni punainen asuintalo, jossa pitkällä seinällä 3 ikkunaa. Pihan puolella puolen mutterin mallinen kuisti. Vasemmalla pitkä ulkorakennus, jonka keskellä aukko, jossa oli vanhoja tavaroita yms. koristeita myytävänä. Tässäkin rakennuksessa oli sinapinkeltaiset ovet. Pihan perällä (piha oli aika pieni) oli pieni talo - sekin punainen, sinappiovinen - ja siellä oli se kauppa. Mikä pihapiiri!!!!!
Seisoin muutaman minuutin syvään lumeen hienosti luodulla käytävällä ja tunsin, miten henkeni aivan salpaantui ja jalat meinasivat olla hyytelöntapaista. Lopulta toinnuin ja astuin sisään kauppaan. Siinä oli ensin eteishuone ja sivulla tupa, jossa oli vanha Högforsin hella ja siinä tuli. Hellan päällä oli sellainen tiilikupu kuin takassa tapaa olla. Kaikki huoneissa oli maalattu valkoiseksi. Ikkunoissa oli valkoiset alakapat, joissa pitsireunus ylhäällä. Samanlaiset oli myös varsinaisessa asuintalossa. Sellaiset oli meilläkin kotona, kun asuimme Purmojärvellä.
Kauppa oli täynnä kaikenlaista: vanhaa, uutta ja uusvanhaa sisustuttavaraa. Paljon sellaisia vanhoja tavaroita, joita muistan lapsuudestani. Kiertelin ja katselin ja ihastelin. Ostin vain tuoksupussin.
Kun lähdin, seisoin taas pihassa ja koin saman tunteen kuin sinne tullessanikin. Jalat olivat ihan oikeasti vetelinä ja sisällä ihmellinen lumouksen tunne. Kaupparakennuksen vasemmalla puolella huomasin vielä yhden rakennuksen. Se oli mutterin muotoinen ikkunaseinäinen puutarharakennus, varmaankin kesäoleskelua varten.
Kaupunkiin ajaessani oli vielä niin lumoutunut tuosta näkymästä, että kaksi kertaa huomasin ajavani ylinopeutta. Kun tässä tuota muistelen, sama lumoava tunne valtaa sisimpäni uudelleen. Voih, kun joskus saisi tuollaisen paikan omakseen - tai ainakin asua sellaisessa.
Siinä on unelmani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti