Niin väärin! Kun olin päivällä Vaasassa, mulla oli aivan liikaa vaatteita. Että miksikö? No, kun meillä oli lähtiessä +12 astetta ja Vaasassa 19,5 ja nousi vielä 23,5:een. Kotiin tultua, oli meillä noussut 17,5:een. Että sellaista se on asua täällä pohjoisessa.
Keitin tuossa viisi purkillista puolukkahilloa - petolahtelaista. Elikkä noin puolet survotuista marjoista keitetään (olen muuttanut reseptiä hieman ja käytätnyt hillosokeria) ja lisätään sokeri. Keitetyt marjat sekoitetaan tuoreisiin (tai mulla ne oli otettu pakastimesta) ja survottuihin marjoihin. Ja ei ku purkkiin. Tosi hyvää aamupuuron kanssa. Ja terveellistä.
IsoM tuolla vahtaa jotain kummaa kiekkopeliä. Mua ei sitten kiinnosta vähääkään. Eikä sille voi mitään. No, nehän on vain kerran vuodessa. Ja sitten kesällä on jalkapalloa ja talvella hiihtoa. Mä en piittaa kattoa muuta kuin mäkihyppyä ja joskus hiihtoa ja kesällä yleisurheilua. Vaikka eivät ne mitään kaikkein suosituimpia listallani ole, mutta menettelevät. Kuka muuten viittii kesällä istua tv:n ääressä?
Yksi naamakirjakaveri oli sitä mieltä, että eikö pitäisi hankkia niille kaikille pelaajille oma kiekko, ettei tartte yhdestä tapella! Aika hyvä pointti!
Huomenna lähdetään isoM:n kanssa retkelle Seinäjoelle. Tai oikeastaan hierojalle. Kun muutti hyvä sellainen täältä sinne. IsoM:llä oli polvi kipeä ja se tuossa linkutti sen kanssa. Voideltiin ja sidottiin ilman minkäänlaista tulosta. Sanoin sitten, että Neittaanmäki kyllä olis varmaan sitä mieltä, että siellä on jänne pois paikoiltaan. Siitä paikasta ukko tilasi ajan ja kävi siellä jo kerran. Dignoosini osui oikeaan ja on polvi ollut jo aika hyvä. Huomenna vielä mennään. Mullakin on polvi kipeä, tosin siinä on lepo- eikä rasitussärkyä, jota taas puolestaa on molemmissa lonkissa. Ei tämä ikä tuu ilman kaveria - aina vain jotain vaivaa pukkaa.
Oikea pikkusormikin tarttee jo kotitekoisen tuen näitä näppäimiä näpytellessä. Siinä lienee nivelrikko. On sormi kasvanut talven ja kevään aikana leveyttä nivelen kohdalta ja köyristynyt ja appajee, on arka kuin silmäterä, jos sen vaikka sattuu pukkaamaan johonkin. Mutta sekin lienee näitä iän tuomia vaivoja ja sukurasitusta löytyy enemmän kuin lääkäri määrää. Eipähän siihenkään tautiin liene paljon muuta kuin kärsiä vain ja rukoilla, että säästyisi enemmiltä vaivoilta ja säryiltä.
Mutta taitaa kohta mennä vallan valitteluksi, joten pistetään kiitosta väliin. Olen niin kiitollinen Taivaalliselle Isälleni, että Hän vapautti mut muutama viikko sitten parin vuosikymmenen taakasta iloon ja luottamukseen. Aivan mahtavaa. En voi lakata iloitsemasta ja kiittämästä siitä!
Psalmi 102:2-5 ”Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti