Se se oli, ihan varmasti. Wappuaamuna puoli neljältä se tuli. Tulimeri ruokatorveen. Jos olis hönkäissyt, niin varmasti olis tulet lentäneet. Parit Somacit hieman lievitti, mutta makuulle menoa ei voinut edes ajatella, sillä tuli oli heti taas kurkussa.
Nojatuolissa sitten kärvistelin pari tuntia, kunnes petasin sänkyyn istuma-asennon. Ja sitten se laajeni. Mahan sisältö ryöppysi ylös valtavalla voimalla. No, mikäs siinä, tulikin syödyksi aivan liikaa illalla, mitä tapaa mun ei sais ollenkaan harrastaa, mutta josta on niin vietävän vaikeaa päästä eroon. Eiköhän tämä kuitenkin auta - ainakin joksikin aikaa.
Elikkä wappu kului sängyssä kuumeen ja mahakivun kanssa kärvistellen. Ja tänä aamuna olis pitäny olla aikaisin tikkana jo menossa Valkeakoskelle Nooran permismalliksi. Mutta täällä minä vain toivuskelen kotona ja odotan, saako Noora siirretyksi permiksen näytön huomiseksi. Ja juuri äsken soitti toinen miniä, että lapset ovat jälleen sairaina, joten huomenna mua tarvittais myös siellä. On ihanaa olla suosittu!
On muuten ollut kovin sairastelurikasta viime talvi ja tämä kevät. Kaikki lastenlapset ovat sairastelleet ja minä itsekin enemmän kuin ehkä edellisenä kymmenenä vuotena. Ja että kuumeessakin olen ollut ainakin neljä kertaa, se on kumma se!
Ja se Osama bin Ladenkin on nyt sitten eliminoitu! Mitäköhän tuohon sanoisi? Saiko ansionsa mukaan, vai onko kenenkään tappaminen sallittua? Hirveitä asioitahan hän on saanut aikaan, joten osa minua on ihan sitä mieltä, että oikein oli, että tapettiin. Mutta! Oliko se sittenkään oikein? Olisiko kuitenkin pitänyt ottaa kiinni ja antaa 900 vuoden tuomio, kuten USA:ssa on tapana?
Psalmit 37:3 ”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti