Kuopuksen luona pääkaupungissa. Eilen harhailin keskustassa sateessa ja etsin itselleni uusia farkkuja. Stockmannit ja Sokokset kierrettyäni menin Forumiin ja aikani liikkeitä tutkailtuani päädyin Espritin myymälään. Siellä oli tosi avulias nuori neitokainen myyjänä. Sovitin valehtelematta ainakin kymmenet housut, kunnes viimein löytyi oikea malli. Vielä kerran kysyin, että voisiko hän hakea vielä numeroa pienemmät, niin kokeilin mahtuvatko. Ja loppuviimeksi ostin numeroa 36!!!
Illalla luin loppuun Rissasen Kesävieraat-kirjan. Yön nukuin tosi hyvin, heräsin eka kerran vasta joskus seitsemän paikkeilla.
Kun Iina oli lähtenyt töihin päätin minäkin lähteä. Katselemaan hieman ympäristöä. Tuo rautatieaseman ympäristö kun on koluttu jo niin monta kertaa. Sen verran sain kuopukselta ohjeita, että tätä katua alas ja sitten vasemmalle, niin tulet Eiraan ja siellä on kauniita taloja ja ranta. No minä varustauduin mm. ruutupaperilla ja kynällä. Päätin piirtää kulkemani reitin ja kirjoittaa katujen nimet, että jos eksyn, osaan takaisin. Se olikin tosi hyvä keino. Tunti neljäkymmentä minuuttia kiertelin ja katselin sellaista Helsinkiä, jota en aikaisemmin ole nähnyt. Tosi ihania vanhoja taloja, ehkä jostain 1900-luvun alkupuoliskolta. Katujen nimet oli ruotsinkielisten herrojen sukunimiä. Kuten esim. Wecksellin-, Ehrensvärdin-, Armfeldtin- Rehbinderintie. Olihan siellä tosin yksi suomenkielinenkin eli Juhani Ahontie. Laitan ensi kerralla kuvia, kun mulla ei ole mukana piuhaa, että voisin siirtää kamerasta tänne koneelle.
Rantakin oli, mutta sinne oli kadulta rauta-aita edessä, joten olisi pitänyt kiertää jostain kaukaa, mutta olenhan saanut rantoja kierrellä noissa kotimaisemissakin, joten annoin olla ja nautiskelin pienten katujen tunnelmasta.
Oli muuten hyötyä siitä piirustuksestani, sen perusteella osasin takaisin, kun jo melkein luulin eksyneeni.
Iinan asuntoa vastapäätä on Kahvila Suomi, jossa kuulemma on filmattu jotain japanilaista filmiäkin. Ikkunassa on logona Suomi-leijonan pää. Päätin lounastaa siellä. Tunnelma oli kuin jostain 60-70-luvulta. Vanhanaikaiset suorat, talonpoikaiset tuolit ja puolipaneelit oli sinisiä. Nostalgista. Tilasin juustomunakkaan ja se oli tosi hyvä, mutta aika kallis 9 euroa. Mielestäni hieman hintava pieneksi munakkaaksi, mutta maku korvasi kylä sen ja masu tuli ihan tarpeeksi täyteen.
Huomenaamuna lähden aamulla typykän kanssa yhdessä matkaan ja yritän päästä kymmenen junaan.
Että sellaista tänään.
Psalmit
133:1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!
133:2 Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan - Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.
133:3 Se on niinkuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.
Tää tytön kone on Mac enkä osaa tällä muotoilla tuota Raamatun tekstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti