Pitäis kirjoittaa eilen illalla päättyneestä Riian matkasta Iinan kanssa, mutta ei nyt oikein kirjoituta. Eli toivotan kaikille lukijoille siunattua joulua ja uutta vuotta 5.12. kirjoittamani runon myötä.
Maria (5.12.11)
Olen vain nuori tyttö
Miksi Hän minut valitsi?
Tiedän niin vähän.
Osaan toki hoitaa naisen tehtävät perheessä.
Äiti opetti.
Naisen on tärkeää osata monta asiaa.
Leipoa leipää,
keittää ruokaa,
vaatettaa perhe.
Mutta ennen kaikkea
pitää huolta miehestään.
Joka pitää huolta perheestä.
Sen minä osaan.
Sillä äitini opetti.
Mutta poika kohdussani,
kun en miehestä mitään tiedä.
Miten tämän ymmärtäisin?
Pyhä Henki päälleni,
Korkeimman voima varjoaa minut!
Ja Jumalan Poika kohdussani.
Minussa!
Entä sitten tätini Elisabet?
Hänkö raskaana?
Niin se enkeli sanoi.
Elisabet, rakas tätini.
Tulen luoksesi.
Se on totta!
Sinussakin asuu lapsi.
Hedelmättömässä!
Sinä synnyit, rakas poikani,
Jumalan Poika!
Niin rakas.
Mutta se profeetta,
mitä hän sanoi?
Kansojen valo, ilmestyy pakanoille
Kirkkaudeksi Israelille.
Sieluni lävitsekö miekka?
Niin hän sanoi.
Siinä sinä riiput, naulittuna ristiin.
Minun poikani, rakas poikani!
En voi katsoa sitä, sydämeni särkyy.
Minusta lähtenyt, kuitenkin Jumala.
Ristiin naulittuna,
verisenä, tuskaisena.
”Se on täytetty” sinä huusit.
Annoit henkesi!
Se aamu muutti kaiken!
Tulin katsomaan, et ollut siellä.
Haudassa.
Seisoit edessäni, kirkkaana, pyhänä.
Lankesin maahan eteesi.
Minun Pelastajani!
Minun Vapahtajani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti