Jopas nyt jotakin, kun tämä nainen on ruvennut alvariinsa sairastamaan. Olin nelisen päivää pikkuhiljaa voimistuvissa ylämahakivuissa kotona särkylääkeiden avulla. Sitten oli pakko mennä tohtoriin. Tai ajettiin toisena pääsiäispäivänä 7 minuuttia vaille 8 aamulla keskussairaalan päivystyspolille, että jospa ei tarttis mennä tk:n kautta. Noh, vastaanotto oli avulias ja ystävällinen, mutta piilossa pysytellyt tohtori sanoi, että tk:hon vain, koska se on auennut jo varttia vaille 8. Kevyesti ajattelin meidän olevan aivan ekoja, mutta jonoa oli meidän tullessa kahdeksan ihmisen verran. Onneksi ei tarvinnut sentään puolta tuntia kauempaa odotella. Lääkäri vähän koetteli mahaani ja kirjoitti lähetteen sairaalan. Tässä on pääsylippu, hän sitten humoristisesti tuumasi.
Se pääsylippu sitten oikeutti hoitoonpääsyn sairaalatasoiseen laitokseen. Ideopaattinen haimatulehdus oli diagnoosi. Siis syytä ei löytynyt. Noh, kivut sitten päivien mittaan lääkkeiden avulla hellittivät ja perjantaina oli suunta kotiin, jonne oli jo keskiviikkona tullut Ruåttinvieraita. Munnin tytär ja tyttärentytär. Vietettiin miellyttävät päivät yhdessä. Ja saihan isi olla lastensa kanssa hieman enemmän, kun mä en ollut vierellä hösäämässä.
Lauantaina oli omassa srk:ssa naisten iltapäivä, jossa mulla oli aloituspuheenvuoro. Päivä oli tosi hyvä. Ei oikeastaan paljon parempi olisi voinut olla. Herran Henki oli voimakkaasti ja hoitaen läsnä. Illalla vietiin typykät Fransmanniin syömään. Eikä tarvinnut pettyä. Tälläkään kertaa. Olen jonkun kuullut moittivan kyseista ruokapaikkaa, mutta minä en ole siellä pettynyt vielä kertaakaan.
Kala-äyriäisruukku: lohta, kuhaa ja simpukoita jokiäyriäiskastikkeessa, lisukkeena uuniperunaa. Oli vielä parempaa miltä näyttää!
Isä, tytär ja tyttärentytär
Pääsinhän minäkin kuvaan.
Tänä aamuna veimme tytöt laivalle. Toivottavasti paluumatkalla meri on tyynempi kuin tullessa, jolloin myrskysi aika lailla.
Luukas 8:22—25 ”Niin tapahtui eräänä päivänä, että hän astui opetuslapsinensa venheeseen ja sanoi heille: "Menkäämme järven tuolle puolen." Ja he lähtivät vesille. Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven. Ja hän sanoi heille: "Missä on teidän uskonne?" Mutta pelko oli vallannut heidät, ja he ihmettelivät, sanoen toisilleen: "Kuka onkaan tämä, kun hän käskee sekä tuulia että vettä, ja ne tottelevat häntä?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti