Aamulla sitten häthätää nettiin selvittämään, mitä kutsun tumma puku kunniamerkkeineen miehillä edellyttää naisen pukeutumiselta. Ja löytyihän se pukukoodi. Miehen tumman puvun seuraksi nainen pukeutuu vierailupukuun, juhlapukuun tai iltapukuun. Päivällä naisella on polvipituus hameessa. Minä sitten päätin pukeutua mustaan kynähameeseen - ennen se oli nimeltään kapea hame - sähkönsiniseen huivikauluksiseen 80-luvulta peräisin olevaan puseroon ja Shanghaissa teetettyyn tummansiniseen kirkkaansinisellä kirjottuun puolipitkään kiinalaisvaikutteiseen jakkuun. Mitenkäkö siinä sitten kävi?
Kirkossa oli messu klo 10 ja siellä oltiin päällysvaatteet päällä - me ainakin ja monet muutkin. Kirkonmenojen jälkeen laskettiin seppele sankarihaudoille. Juuri ennen seppeleen laskua Hornet suhahti ylitsemme. Tuntui tosi hienolta.
Seppeleen lasku.
Tämän jälkeen kutsuvieraat saivat syödä lounaan vanhalla meijerillä ja muut srk-talolla. Noin tunnin pituisen tauon jälkeen alkoi monitoimitalolla varsinainen päiväjuhla. Vieraita oli paljon - kaukaakin tulleita. Liekö ollut kuutisensataa henkilöä. Musiikista vastasi Pohjanmaan Sotilassoittokunta.
Tässä osa alkusoittoa. Kuvasin kameralla ihan oikeinpäin ja tämä on makuullaan. Kummallista. Pitänee kuvata ensi kerralla kamera poikittain.
Juhlayleisöä
Etukäteen mua jo
jännitti, että mitenhän jaksan kuunnella liirumlaarumia. Mutta yllätys oli
suuri, sillä kaikki puheet olivat mielenkiintoisia ja toivat uutta valaistusta
ns. vapaus- tai veljessotaan. Laihian Hulmilla oli aikanaan venäläisten kasarmi
ja kun 6.12.1917 Suomi oli julistautunut itsenäiseksi, jäi Venäjän sotilaita
maahan puheen mukaan muistaakseni noin 10.000. Hallitus päätti sitten 25.1.17
perustaa Suomeen puolustusvoimat ja siksi nimitettiin suojeluskunta. Mannerheim
kutsuttiin päälliköksi. Tarkoituksena oli vapauttaa Suomi Venäjän sotavoimista.
Laihian Hulmilla päätettiin itsenäisesti 27.1.18 riisua venäläiset aseista ja tästä alkoi
varsinainen vapaussota. Hulmilla kuoli viisi miestä.
Kesällä käytiin tutustumassa Hulmilla sijaitsevaan Kapteenin taloon ja siellä sijainneen venäläisen kasarmin muiden tilojen raunioihin. Poimittiin muuten sieltä pari sangollista vattuja, mikä näin kuriositeettina mainittakoon. :) Mutta asiaan. Juhlassa puhuttiin vapaussodasta, mutta joku mainitsi puheessaan sen muuttuneen myöhemmin veljessodaksi. Juhlassa piti eräs lukiolaisneitokainen puheen, jossa hän mainitsi punaisten ajaneen sosiaalisia etuja ja valkoisten vapautta. Sen jälkeen eversti evp sanoi tytön tuoneen mielenkiintoisen ajatuksen asiaan.
Oli siellä myös sosiaali- ja terveysministeri Paula Ristik... eiku Risikko.
Risikko toi juhlaan valtiovallan tervehdyksen.
Niin siitä pukukoodista piti puhumani. Kun tutkailin yleisöä, niin ihmettelin, kun melkein - siis toden totta melkein - kaikki naiset olivat pukeutuneet mustaan. Ihan kourallisella oli jotain muuta väriä. Ja minä olin keskisininen enimmäkseen. Tulihan kyllä mieleen, että menikö nyt pukukoodi rikki. Ministerikin oli kokomustassa jakkupuvussa. Mutta eihän nyt ollut kyseessä mikään surujuhla! Vai kunnioituksestako mustaa?
Juhlalippuja.
Kaiken kaikkiaan oli tosi hieno päivä. Ja antoisa. En ole olllut kovinkaan utelias enkä tietoinenkaan Suomen sodista, mutta täällä juhlassa tuli paljon tietoa, jota omalta osaltaan ja vähän toiselta kantilta on lisännyt filmi Täällä Pohjan tähden alla, jota olemme sunnuntai-iltaisin senaattorin kanssa katsoneet. Filmi on aika uusi ja Timo Koivusalon ohjaama. Hyvin todentuntuinen ja hienosti tehty.
Jeremia 29:7 "Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne."
4 kommenttia:
No kirjotin jo kerran jotain sössin höh ja eikun uusiksi. Varmasti on ollut kokemuksena hieno noin arvokas tilaisuus. Monesti se vaan on niin että se juhlava puku on musta, muun värisiä ei ole, niin ei ihmiset ees aattele että asua vois jotenkin edes yrittää piristää. Kun surujuhla ei todellakaan tainnut olla kyseessä. Tiijän mikä jakku sulla on ollut päällä siis luulen tietäväni mitä tarkoitat ja se on hieno ja juhlava ja varmasti olet ollut todella arvokas ja hieno! :)
Lav Tiina
Oli varmaaan upeeta..
minä muistan tammisunnuntain siitä, kun olin klubilla töisä, sitä ei voinu siellä unohtaa..
joskus myös kuulat viuhu ja patruunat lenteli ja kaikui "kytösavun aukeilla mailla on kansa.." kun jäsenet muistelivat sotia..
siellä oli kyllä niin isänmaallista että..
t. keiu
Lieneekö ensimmäinen kommenttini,kun siirryit vuodatuksesta tänne?:-) Mutta aina välillä käyn lukemassa blogiasi ja katselen kuveja.
Blogiasi on aina mukavaa lukea. =)Terveisiä vaan Tampereelta, nääs.
t:Elina,the varatytär :)
ps. enpä voi olla korjaamatta, kun hiukan ottaa korvaan tai tässä tapauksessa särähtää silmään tuo keiu. oikeasti sanaan tulee myös j eli se on keiju.... tämä nyt saattaa olla saivartelua.. Terveisiä Helinä-keijulle. =)
Et rikkonut pukukoodia. Olen huomannut, että suomalaiset naiset suosivat usein monikäyttöisiä juhlavaatteita. Musta on siisti ja käy kaikkeen "häistä hautajaisiin". Minusta on harmillista että näin toimitaan, koska musta on tylsä väri.
Toisekseen naisen osalta tuo tumma pukukoodi on harhaanjohtava. Pukukoodit menevät miehen pukeutumisen mukaan. Tumma pukukoodi ei siis koske sävyltään naisen pukeutumista.
Luin jostain, että jos haluaa hakea samaa värimaailmaa miehen ja naisen asuun, on hyvä valita miehen solmio ja naisen asu samansävyisiksi. :)
Lähetä kommentti