Avoin lapsen lailla

Aluksi muutama kuva puolentoista vuoden takaiselta Israelin matkalta.





Kaj ja unelma





Hotellin kattoterassilla päiväkahvilla





Kukkapensas Golanilla





Genessaret Golanilta kuvattuna





Uninäkyni maisema todellisuudessa





Kuolleella merellä





Öljypuita Getsemanessa





Kaksi kuumissaan olevaa ja väsynyttä



Hän tahtoo myös soittaa







Siskokset ruokasalissa. Mahtoiko olla melkein viimeinen ilta?



Joko tuli kunnon ikävä? Koska lähdetään uudelleen?



Ja sitten toiseen asiaan.



Oltiin lauantaiaamu-uinnilla. Näyttää tämä paikallinen halli olevan kovassa käytössä. Uiskentelin taas kilometrin verran. Munni se juoksentelee vedessä.





Kuva on Härmän kuntokeskusen altaalta, mutta Laihian allas on hyvin samanlainen ja aivan samankokoinen.



Mutta asia, joka tänä aamuna on ajatteluttanut.

Uinnin jälkeen menin saunaan, jossa kaksi pikkkutyttöä jo oli. He leikkivät napossa olevalla vedellä. Rupesin juttelemaan heidän kanssaan. Olivat eskarilaisia, toukokuussa 7 vuotta täyttäviä tyttösiä, Ellariina ja Ida. Juteltiin niitä näitä. Sanoivat olleensa jo synnytyslaitoksella samassa huoneessa ja ikäeroa olevan vain yksi päivä.



Kun olin pukuhuonneessa, Ida tuli sinne myös. Ellariinakin käväisi, mutta meni takaisin pesuhuoneeseen. Ida ryhtyi pukemaan ja soitti äidilleen kertoen, että Ellariina ei vielä halua lähteä, vaan menee uudelleen uimaan. Puhelun jälkeen Ida yritti puhua Ellariinaa ympäri, että lähtisi jo kotiin. Minäkin menin pesuhuoneen ovelle. Siellä tyttö puki uimapukua ylleen. Rupesin juttelemaan hänelle ja kyselin, etteikö hän voisi jo lähteä Idan kanssa kotiin. Jonkin ajan kuluttua Ellariina muutti mielensä, riisui uimapukunsa ja tuli pukuhuoneeseen. Suoritinkohan siinä sitä paljon puhuttua kollektiivista vanhemmuutta?



Siinä jälleen juteltiin. Kerho on kuulemma kivempi kuin eskari. Kun yritin sanoa, että siellä ja koulussahan opitaan uusia asioita, niin Ida kysi, että mitä aikuiset vielä voi oppia. Päästiin yhteisymmärrykseen asiasta. Mutta tytöt olivat omasta oppimisestaan sitä mieltä, että he osaavat jo vaikka mitä: lukea ja kirjoittaa ja laskea miljoonaan ja tuhanteen. Ei tainnut kannettu vesi pysyä noissa kaivoissa - eli en saanut heitä vakuuttuneiksi koulun hyvistä puolista.



Jäin matkalla miettimään, minne lapsen avoimuus ja luonnollisuus aikuisuuden myötä häviää? Nuorilla ja keski-ikäisillä aikuisilla usein nämä ominaisuudet ovat joko kokonaan hävinneet tai ainakin vähentyneet huomattavasti. Sitten jälleen vanhenemisen myötä ne pakkaavat tulemaan takaisin. Ainakin mulla on käynyt niin. Ja luulen tämän ilmiön olevan laajempikin. Lapset ja vanhat eivät ota itseään niin vakavasti. Siinähän se ydin onkin! Sitä uskaltaa jo tässä iässä olla sitä mitä on. Entä sitten, jos tukka ei aina ole niin hyvin eikä meikki kunnossa? Onko sillä nyt niin suurta väliä? Sisinhän se on tärkein - vai mitä? Eräs rakas ystäväni tulee srk:n tilaisuuksiin keskellä talveakin vaikka aamutossuissa, jos siltä tuntuu. So what?



Olen aikuisena ollut aika ujo ja arka (nyt joku ei usko tätä, mutta totta se on) ottamaan yhteyttä vieraisiin ihmisiin - paitsi työelämässä. Mutta nykyään juttelen niitä näitä vaikka missä. Saatan kenkäkauppaan tultuani kysäistä: onko teillä täällä kenkiä? Tai sanoa vaikka kaupan kassajonossa jollekin: onpa sulla nätti tukka/takki tms. En edes unissani olisi voinut kuvitella tekeväni mitään sellaista nuorena. Oikeastaan tuntuu hyvältä levittää hyvää tuulta ympärilleen.



Muuten olen sitä mieltä, etten enää halua asua muualla kuin Laihialla ja täälläkin Mäntymäellä! Että sellainen juttu.



Markus 10:13—16 ”Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille:

"Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."  Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.”

Suklaakakkua ja päiväpiiriä

Tänään leijailee taivaalta pienenpieniä lumihiutaleita. Ei paista aurinko ei, mutta onhan se paistanutkin joka päivä ainakin viikon ajan. Pakkasta ei silti ole, vaan nollaa mittari näyttää.



Tänään onkin tulossa pikkuvieraita. Nelly ja Hannes tulevat hoitamaan meitä muutamaksi tunniksi. Meillä on tarkoitus tehdä suklaamuffinsseja.



Ai niin, otsikko onkin suklaakakkku. Jokin päivitys sitten näitte kuvan suklaakakusta - tai ainakin siitä, mitä oli jäljellä kahvittelujen jälkeen. Löysin Kivihaan CM:sta kakun tekoaineet. Eli jos haluat hyvää suklaakakkua etkä viitsi nähdä paljon vaivaa, käy ostamassa tällainen paketti





Valmistaja on siis Kungsörnen - kuningaskotka. Kannattaa kokeilla. Ei tarvitse lisätä kuin vettä ja sulaa voita ja voilaa - siinä se on. Mahtavan hyvä suklaakakku. Noh, täytyy se tietenkin paistaakin.



Oltiin eilen Vaasassa puhumassa päiväpiirissä. Oli tosi mahtava tilaisuus. Kaikkien puheet ja laulut sopivat toisiinsa kuin nenä päähän ja Pyhän Hengen läsnäolo oli valtava.







Hyvin puhui meidän Munni Jeremian kirjan johdolla siitä, miten Jeremia kutsuttiin profeetaksi (Jer. 1:5-10) sekä savenvalajan huoneesta. Miten Jumala, suuri savenvalaja muovaa meitä työpöydällään ja jos astia menee rikki, hän muovaa sen uudelleen. (Jer. 18:2-6)



Minä luin erään kaksikymmentä vuotta sitten kuolleen rakkaan ystäväni viimeisistä hetkistä hänen poikansa kirjoittamana. Siitä, miten tämä ystävä ennen kuolemaansa kuunteli yli kahden tunnin ajan enkeleitten laulua, kuuli siipien kohinaa ja jutteli jollekin näkymättömälle ja ihmetteli miksei poika kuule samaa kuin hän. Kuuli, miten häntä kutsuttiin ja sanoi monta kertaa, että pian Jeesus hakee hänet kotiin. Hänen viimeiset sanansa olivat: "Nyt hän tulee - koska kohina yltyy, ja näen jo hahmon joka hohtaa."  Oli todella koskettavaa, ei ollut montaa kuivaa silmää silloin.



Johanneksen evankeliumi 3:16 ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

Ruismarjapuuroa ja sisaruksia

Taitaa kyllä ruispuuro olla ainut sellainen, joka ohenee sitä enemmän mitä kauemmin se kiehuu. Tänään syömme ruismarjapuuroa. Olin ottavinani pakastimesta puolukkaklöntin, mutta sen kattilassa sulaessa, marjat osoittautuivatkin viinimarjoiksi. No se ei haittaa. Hyvä puuro siitäkin tulee. Kun vatkasin jauhot joukkoon, puuron koostumus oli oikein sopivan sakea. Nyt, kun se on kiehunut nelisenkymmentä minuuttia, se on aika löysää. hmpf.



Huomenna mennään Vaasaan. Hih! Munni puhuu siellä  Asemakadulla päiväpiirissä, joka alkaa kahdeltatoista. Ja multakin odotetaan jonkinlaista osallistumista ohjelmaan. Mitä, en vielä tiedä. Todistuspuheenvuuoro? Runo? Saas nähdä.



Muuten tosi mukavaa saada positiivista palautetta srk-lehdestä. Sitä on ollut mukava tehdä.



Olen ulkoillut melkein joka päivä täällä. On niin mahtavat tienoot ja ilmatkin ovat suosineet. Uimassakin kävin taas eilen, mutta ajankohta ei ollut paras mahdollinen. Siellä oli niin paljon väkeä, että sai uida melkein toisen varpaat suussa. Yks mies ui ohi ja nauru suupielessä kysäisi ohi mennessään, että tarvinko koko altaan. Noh, minä tietenkin myönsin tarvitsevani. Vaikka omasta mielestäni uin oikein sievästi oikealla reunalla. Kilometri taas taittui. Täällä on kuukauden kestävä Ui kesäksi kuntoon -kampanja. Ja minähän tietenkin aion osallistua, eilen täytin jo kortin. Mutta ei oo vielä laihialaisuus tarttunu, kun huomasin vasta saunassa, että unohdin sanoa olevani eläkeläinen. Siis maksoin tuplat. Oma moka!



Mutta sen pitemmittä puheitta. En viitti kirjoittaa pitkästi, kun pelkään, ettette jaksa lukea loppuun saakka. Mutta Raamatun paikka pitää aina olla mukana.



Psalmit 91:14—15 "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."



p.s. Pakko etsiä joku kuva piristämään tekstiä. Siispä etsin puolentoista vuoden takaisen kuvan, jossa on meidän sisarussarjan jäljellä olevat. Silloin tosin vielä mami oli kuvioissa mukana, ei vain ollut kuopuksen synttäreillä. En muista olenko tämän kuvan joskus aikaisemmin "julkaissut", mutta koittakaa kestää.

Viimeinen Kotiseurakuntalehti minun osaltani

Täällä se on. Ole hyvä ja lue. Siinä on hyviä kirjoituksia.

Kotiseurakunta

Candlefordin postineiti

Mä oon aivan myyty tuohon postineitisarjaan. Siinä on niin ihastuttavia henkilöhahmoja ja kaikenlaisia mukavia kommelluksia, mutta myös viisauksia.



Että ei sitten muuta nyt kuin hyvää perjantai-iltaa.



Psalmit 122:6" Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat."

Päiväpiiriä ja uimahallia

Olin heti tänne muutettuamme luvannut Riitalle, että pidän tämän päiväisent päiväpiirit vanhainkoti Toiskassa ja palvelutalossa. No, Toiskassa riehuu vatsatautiepidemia, joten siltä osin piiri peruuntui, mutta palvelutalolla oltiin. Päätettiin lukea Johanneksen evankeliumin 14. luku. Tulostin sen valmiiksi nettiRaamatusta. Ensin tulostin viisi kipaletta, mutta sitten otin vielä kaksi lisää. Koskaan ei tiedä miten monta vanhusta tulee piiriin. Noh, alussa näytti hieman huonolta, kun vain yksi piiriläinen oli paikalla, mutta pikkuhiljaa niitä alkoi valua, niin että lopulta heitä oli seitsemän. Huomio siis 7. Eli just se määrä, minkä olin kopsannut. Tunnin verran laulettiin hengellisiä lauluja, luettiin Raamattua ja juteltiin. Ja tuo Raamatun paikkakin oli tarkalleen oikea. Eräs nainen alkoi kertoa, miten se on hänelle tärkeä paikka ja kertoi 41 vuoden takaisen tapahtuman, jonka aina muistaa tuota paikkaa lukiessa.



Palvelutalo sijaitsee samassa yhteydesä kuin uimahalli. Tai päinvastoin. Ihan miten vaan. Mutta Laihian kunta lähetti meille uusina kuntalaisina tietopaketin kunnastaan ja mm. kaksi uimahallilippua. Hih. Noh, me mentiin sieltä palvelutalosta uimahalliin, mutta pahaksi onneksi siellä oli koululuokka. Taikka ei se ollutkaan paha, vaan hyvä onni, sillä vastaanotossa oltiin just keittämässä uutta kahvia ja saimme ilmaiseksi - huom. uusina laihialaisina - kupilliset. Ja mullekin tehtiin lattea hymyssä suin. Tietenkin jo laihialaistuneena kysyin, että pääseekö yhdellä lipulla kaksi eläkeläistl. Ja ihan totta! Se toimi. Elikkä päästään molemmat kaksi kertaa ilmaiseksi uimaan. Mites on Helinä, onnistuuko siellä Vaasassa? Jos ei, niin muuttakaa ihmeessä tänne.



Kun kahvit oli juotu, pääsiin pukuhuoneeseen. Minä uiskentelin - en tosin pukuhuoneessa - kilometrin ja Munni juoksenteli - enemmän se kyllä näytti vyön kanssa uinnilta - mitä lie juossut.



Että sellainen maanantai.



Psalmit 91:1—2 ”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan."

Lauantaiturinoita

Eipäs tässä sen kummempia juttuja, mutta kun kerran on alkanut bloggaamaan, niin täytyy jatkaa, vaikkei olis mitään kirjoitettavaakaan.

Fanny - kääpiösnautseri - on ollut meillä hoidossa maanantaista lauantaihin. Siis niin maan kiltti koira, ettei kiltimpää. Adoptoi mut heti kättelyssä. Kulki mun perässä koko ajan. Nuolla en antanu, vaikka olis tahtonu tehdä sitä joka välissä. Tehtiin ainakin neljä kävelyretkeä päivässä. Ei tosin mun kanssa joka kerta. Minä lähdin aamulenkille ja hoiteli päiväretket hoidettiin kuka milloinkin.



Maanantaina oli esikoinen perheineen kylässä. Lasketeltiin pulkkamäessä. Vahinko, että unohdin kameran kotiin. Sen jälkeen syötin nakkisoppaa kattilallinen.



Yksi ainut kuva tuli otetuksi.



Villestä taitaa tulla taiteilija, kun aloittaa näin pienenä.



Olen korkannut myös Laihian uimahallin. Uiskentelin kilometrin verran. Ihan mukava halli. Tosin pukutilat on ahtaat, mutta eihän kotimatka ole pitkä, joten vois vaikka uimapuvulla ajella kotiin. No, no ei sentään. Mutta tukkaa ei tarvi kuivatella kuin vasta kotona.



Nyt ei muuta. Niin, noin viikon kuluttua valmistuu viimeisin päätoimittamani seurakuntalehti. Sen voi sitten käydä tsekkaamassa Vaasan helluntaiseurakunnan sivuilta.



Psalmit 145:1—5 ”Daavidin ylistysvirsi.

Minä kunnioitan sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.

Joka päivä minä kiitän sinua ja ylistän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.

Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton.

Sukupolvi ylistää sukupolvelle sinun tekojasi, ja he julistavat sinun voimallisia töitäsi.

Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella.”