Nostalgiapolulla ja vähän muuta

Mansikat on täällä jo kypsiä ja ihan mansikan makuisia. On ostettu niitä joka päivä. Litra maksaa 40 kr (4,52 e). Ei ihan paha hinta uusista mansikoista. Ja jäätelön kanssa syötynä - hyvää! Lienee pakko ruveta kuurille heti, kun päästään kotiin. Vierailupaikkoja on paljon ja joka paikassa tarjotaan kaikkea hyvää eikä oikein voi kieltäytyäkään. Eilen käytiin mm. savolaispariskunnan luona;  heidän asunnossaan vietimme 31.12.1991 ikimuistoisen hääyömme. Riitta-rouva oli yksin toista tuntia kanssamme ennen kuin Mauri-miehensä tuli autonpesukeikalta kotiin. Oli mahtavaa kuunnella häntä. Suomi-savo-ruotsi sekamelskaa ja ihanan huumorin kera. Hän oli tehnyt aivan mahtavia juttuja pienen pienistä helmistä: vaatteet pikkuhousuja myöten kahdelle pienelle nukelle, päällystänyt styroxiset joulukellot, suutarinlampun varjostimen päälle kauniin "liinan". Se on täällä kuulemma suosittu käsityöharrastus. Pikkuista näpertelyä vaatii. Heidän luonaan vierähtikin peräti 3,5 tuntia ja mukavaa oli. Välillä vakavaakin puhetta mm. kuolemasta.

Tähän tyyliin ne jutut oli tehdyt, mutta nää ei ole ollenkaan sitä luokkaa, mitä Riitan tekemät. Olisi sittenkin pitänyt ottaa kuvia niistä. Lainasin tämän kuvan netistä.

Äsken kävimme nostalgisella kävelyreissulla. Kiersimme nimittäin melkein kokonaan reitin, jonka olemme yhdessä ensi kerran kävelleet 22 vuotta sitten, kun vielä emme edes seurustelleet. Munni totesi, ettei muista polun olleen näin mutkainen, kun katseli vain mun kurveja. Tässä muutama kuva kävelyltä

Puro polun varrella

Tämä on isoMatti/Munni

Oli tosi lämmin - kuuden paikkeilla illalla vielä noin +22 astetta

Näitäkin siellä näkyi, tämä yksilö ainakin 10 cm pitkä

Huomenna on toiset ylioppilasjuhlat, kun Madde saa lakin.

Johanneksen evankeliumi 15:12—13 Jeesus sanoi: ”Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.”

 

Finspång-nostalgiaa

Nyt ollaan entisillä asuinsijoilla - varsinkin Matin entisillä. Oleillaan Maija-siskon luona, kun Mikko-poika oli yövuorossa ja nukkuu vielä. Sinne asetumme sitten viikoksi. Käveltiin kaupungilla lämpimässä ilmanalassa. On tosi lämmin. Etsittiin postia kauan ja kyseltiin parilta ihmiseltä. Yksi sanoi sitä, toinen tätä. Vasta kolmas osasi neuvoa oikein. Siis, ettei koko postia enää ole, on vain tuolla kaukana bensa-asemalla jonkinmoinen pikkuposti. Että silleen... No kortit on kirjoitettu - lapsille. Muiden ei tarvi odotella.

Eipä tässä muuta, kuin au revoir

Psalmit 23:3—4 ”Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.”

 

Tulppaanifestivaali ja kreikkalainen pyttipannu

Aamulla lähdettiin noin 30 kilometrin päähän tulppaanifestivaaleille, vaikka siellä päin oli tumma taivas ja sadetta odotettavissa. Ja kuten odottaa saattoi, sade alkoi ennen kuin saavuttiin perille. Oli hieno paikka ja olisi ollut mahtavaa viettää siellä kauemmin, mutta pieni tihkusade ja kylmyys pakottivat vierailun minimiin. Tässä kuitenkin muutama kuva sadoista tulppaanilajikkeista

Tämä oli mun suosikki, aivan ihanan värinen ja näköinen

Tämä oli Kattan suosikki. Iso kukka, joka oli kuin tulen liekki

 

Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksi kuvien vasempaan laitaan tulee harmaa, sumuinen alue. Luulin sitä joksikin valoilmiöksi, mutta kun se toistui joka kuvassa, päätin tarkistaa asian. Noh, kameran linssissähän oli jotain likaa. Toivottavasti sain sen putsatuksi pois.

Luukkaan evankeliumi 8:22 Niin tapahtui eräänä päivänä, että hän astui opetuslapsinensa venheeseen ja sanoi heille: "Menkäämme järven tuolle puolen." Ja he lähtivät vesille.

8:23 Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa.

8:24 Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven.

 

 

Johanna vår "lilla" student

On ollut mahtava päivä kaikin puolin. Sääkin on suosinut. Tässä muutama kuva

Puistossa odotellaan ylioppilaita

Hellevi, Johanna, Munni, Mormor, Jessica, Arne

Tuore  ylioppilas

Grillimestari

...ja hyvää oli totisesti

Ystävykset

Lisaaaa...mikä kasvi?

Tartuin hetkeen...

...ja palloon

...ja heitin. Eka kertaa elämässäni

Valitettavasti kuva ei näytä todellista kauneutta.

1.Mooseksen kirja

1:1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

1:2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

1:3 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Ja valkeus tuli.

1:4 Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.

1:5 Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä.

 

 

 

 

Svea-mamman hoivissa

Asuntovaunussa istuskelen ja kirjoittelen tätä. Kyllä tämä tekniikka on ihmeellistä. Tikku vain läppärin kylkeen, vähän ohjelman asennusta ja tsip... noin vain internetiin. Ostin parin viikon käytön.

Leivoin pullaa huomista Johannan ylioppilasjuhlaa varten. Sitten käytiin pienellä kävelylenkillä Munnin kanssa tuolla Ångermanälvenin rannoilla. Täällä on luvattoman kauniit maisemat. Kaupunki sijaitsee tunturien ympäröimänä ja sen lävitse virtaa iso joki. Luonto on runsas ja vehmas. Ellei sielu tällaisissa maisemissa lepää, ei sitten missään.

Huomenna sitten lähdetään katsomaan, Johannan lakitusta. Taikka ei me sinne kouluun saada mennä, mutta kaikki ylioppilaat tulevat kaupungin puistoon, jossa suku ja ystävät odottavat heitä. Täällä on tapana ripustaa kukat kaulaan roikkumaan. Minäkin kävin tilaamassa viisi tummanpunaista ruusua, että saadaan kukittaa tyttö. Tänään hän on ollut liukkaan ajon opetuksessa, joka liittyy ajokortin saamiseen.

Etelästä päin on tulossa Munnin exä, poika ja ystävä. Pian saadaan syödä Kattan ja Arnen onkimia harreja ja nieriöitä. Onpas hassu nimi kalalla. Nieriä. Meniköhän tuo monikko nyt oikein? Nieriä, nieriät, nieriää, nieriöitä. Näin mun kielikorva sanoo. Siinähän taitaa olla nominatiivin yksikkö ja monikko sekä partitiivin yksikkö ja monikko. Hihii... On Palomäen Liisan opeista jotain jäänyt kaaliin. Toivottavasti meni oikein.

Huomenna laitan kuvia.

Johanneksen evankeliumi 14:15—17 Jeesus sanoo: ”Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.”

Konkkausta

Tietääköhän muut kuin Pellisen kylässä kasvaneet, mitä konkkaus on? Vaasassa se oli ainakin mun lapsuudessa trinttausta. Eli piirrettiin maahan tikulla ruudut, joita pitkin sitten hypittiin yhdellä jalalla.

Noh, minäkin sitten tänään intauduin piirtämään sellaisen, kun oltiin Nellyn ja Hanneksen kanssa leikkikentällä. Mutta sainpas kokea suuren yllätyksen. En pystynytkään kunnolla hyppimään  yhdellä jalalla. Siis mitä?? Ihan totta. Taitavat olla jalkojen lihakset aika heikossa kunnossa, vaikka oon kyllä yrittäny täällä kävellä paljon. Äskenkin tultiin noin kolmen kilometrin lenkiltä. Kylläpäs tuntui hassulta. Mutta jalka ei vain kantanut montaakaan hyppyä. Jotenkuten pääsin läpi. Vähän fuskaten.

Kyllä nuo lapset on sitten hauskoja puheissaan. Hanneskin puhuu niin kirjakieltä että: juoksevatko he? Koirasta: onko hän Musti? jne. sitä on sitten hauska kuulla. Mutta tuli tässä mieleen, että isänsä Jussi puhui samalla tavalla hitusen vanhempana, kun meillä oli kotona ruotsinkielinen tyttö hoitamassa, joka puhui pojille koulusuomea.

Eipä muuta kuin pitäkää hauskaa!

Johanneksen evankeliumi 14:6 ”Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”