Asuntovaunussa istuskelen ja kirjoittelen tätä. Kyllä tämä tekniikka on ihmeellistä. Tikku vain läppärin kylkeen, vähän ohjelman asennusta ja tsip... noin vain internetiin. Ostin parin viikon käytön.
Leivoin pullaa huomista Johannan ylioppilasjuhlaa varten. Sitten käytiin pienellä kävelylenkillä Munnin kanssa tuolla Ångermanälvenin rannoilla. Täällä on luvattoman kauniit maisemat. Kaupunki sijaitsee tunturien ympäröimänä ja sen lävitse virtaa iso joki. Luonto on runsas ja vehmas. Ellei sielu tällaisissa maisemissa lepää, ei sitten missään.
Huomenna sitten lähdetään katsomaan, Johannan lakitusta. Taikka ei me sinne kouluun saada mennä, mutta kaikki ylioppilaat tulevat kaupungin puistoon, jossa suku ja ystävät odottavat heitä. Täällä on tapana ripustaa kukat kaulaan roikkumaan. Minäkin kävin tilaamassa viisi tummanpunaista ruusua, että saadaan kukittaa tyttö. Tänään hän on ollut liukkaan ajon opetuksessa, joka liittyy ajokortin saamiseen.
Etelästä päin on tulossa Munnin exä, poika ja ystävä. Pian saadaan syödä Kattan ja Arnen onkimia harreja ja nieriöitä. Onpas hassu nimi kalalla. Nieriä. Meniköhän tuo monikko nyt oikein? Nieriä, nieriät, nieriää, nieriöitä. Näin mun kielikorva sanoo. Siinähän taitaa olla nominatiivin yksikkö ja monikko sekä partitiivin yksikkö ja monikko. Hihii... On Palomäen Liisan opeista jotain jäänyt kaaliin. Toivottavasti meni oikein.
Huomenna laitan kuvia.
Johanneksen evankeliumi 14:15—17 Jeesus sanoo: ”Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti