Finspång-nostalgiaa

Nyt ollaan entisillä asuinsijoilla - varsinkin Matin entisillä. Oleillaan Maija-siskon luona, kun Mikko-poika oli yövuorossa ja nukkuu vielä. Sinne asetumme sitten viikoksi. Käveltiin kaupungilla lämpimässä ilmanalassa. On tosi lämmin. Etsittiin postia kauan ja kyseltiin parilta ihmiseltä. Yksi sanoi sitä, toinen tätä. Vasta kolmas osasi neuvoa oikein. Siis, ettei koko postia enää ole, on vain tuolla kaukana bensa-asemalla jonkinmoinen pikkuposti. Että silleen... No kortit on kirjoitettu - lapsille. Muiden ei tarvi odotella.

Eipä tässä muuta, kuin au revoir

Psalmit 23:3—4 ”Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.”

 

Tulppaanifestivaali ja kreikkalainen pyttipannu

Aamulla lähdettiin noin 30 kilometrin päähän tulppaanifestivaaleille, vaikka siellä päin oli tumma taivas ja sadetta odotettavissa. Ja kuten odottaa saattoi, sade alkoi ennen kuin saavuttiin perille. Oli hieno paikka ja olisi ollut mahtavaa viettää siellä kauemmin, mutta pieni tihkusade ja kylmyys pakottivat vierailun minimiin. Tässä kuitenkin muutama kuva sadoista tulppaanilajikkeista

Tämä oli mun suosikki, aivan ihanan värinen ja näköinen

Tämä oli Kattan suosikki. Iso kukka, joka oli kuin tulen liekki

 

Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksi kuvien vasempaan laitaan tulee harmaa, sumuinen alue. Luulin sitä joksikin valoilmiöksi, mutta kun se toistui joka kuvassa, päätin tarkistaa asian. Noh, kameran linssissähän oli jotain likaa. Toivottavasti sain sen putsatuksi pois.

Luukkaan evankeliumi 8:22 Niin tapahtui eräänä päivänä, että hän astui opetuslapsinensa venheeseen ja sanoi heille: "Menkäämme järven tuolle puolen." Ja he lähtivät vesille.

8:23 Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa.

8:24 Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven.

 

 

Johanna vår "lilla" student

On ollut mahtava päivä kaikin puolin. Sääkin on suosinut. Tässä muutama kuva

Puistossa odotellaan ylioppilaita

Hellevi, Johanna, Munni, Mormor, Jessica, Arne

Tuore  ylioppilas

Grillimestari

...ja hyvää oli totisesti

Ystävykset

Lisaaaa...mikä kasvi?

Tartuin hetkeen...

...ja palloon

...ja heitin. Eka kertaa elämässäni

Valitettavasti kuva ei näytä todellista kauneutta.

1.Mooseksen kirja

1:1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

1:2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

1:3 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Ja valkeus tuli.

1:4 Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.

1:5 Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä.

 

 

 

 

Svea-mamman hoivissa

Asuntovaunussa istuskelen ja kirjoittelen tätä. Kyllä tämä tekniikka on ihmeellistä. Tikku vain läppärin kylkeen, vähän ohjelman asennusta ja tsip... noin vain internetiin. Ostin parin viikon käytön.

Leivoin pullaa huomista Johannan ylioppilasjuhlaa varten. Sitten käytiin pienellä kävelylenkillä Munnin kanssa tuolla Ångermanälvenin rannoilla. Täällä on luvattoman kauniit maisemat. Kaupunki sijaitsee tunturien ympäröimänä ja sen lävitse virtaa iso joki. Luonto on runsas ja vehmas. Ellei sielu tällaisissa maisemissa lepää, ei sitten missään.

Huomenna sitten lähdetään katsomaan, Johannan lakitusta. Taikka ei me sinne kouluun saada mennä, mutta kaikki ylioppilaat tulevat kaupungin puistoon, jossa suku ja ystävät odottavat heitä. Täällä on tapana ripustaa kukat kaulaan roikkumaan. Minäkin kävin tilaamassa viisi tummanpunaista ruusua, että saadaan kukittaa tyttö. Tänään hän on ollut liukkaan ajon opetuksessa, joka liittyy ajokortin saamiseen.

Etelästä päin on tulossa Munnin exä, poika ja ystävä. Pian saadaan syödä Kattan ja Arnen onkimia harreja ja nieriöitä. Onpas hassu nimi kalalla. Nieriä. Meniköhän tuo monikko nyt oikein? Nieriä, nieriät, nieriää, nieriöitä. Näin mun kielikorva sanoo. Siinähän taitaa olla nominatiivin yksikkö ja monikko sekä partitiivin yksikkö ja monikko. Hihii... On Palomäen Liisan opeista jotain jäänyt kaaliin. Toivottavasti meni oikein.

Huomenna laitan kuvia.

Johanneksen evankeliumi 14:15—17 Jeesus sanoo: ”Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.”

Konkkausta

Tietääköhän muut kuin Pellisen kylässä kasvaneet, mitä konkkaus on? Vaasassa se oli ainakin mun lapsuudessa trinttausta. Eli piirrettiin maahan tikulla ruudut, joita pitkin sitten hypittiin yhdellä jalalla.

Noh, minäkin sitten tänään intauduin piirtämään sellaisen, kun oltiin Nellyn ja Hanneksen kanssa leikkikentällä. Mutta sainpas kokea suuren yllätyksen. En pystynytkään kunnolla hyppimään  yhdellä jalalla. Siis mitä?? Ihan totta. Taitavat olla jalkojen lihakset aika heikossa kunnossa, vaikka oon kyllä yrittäny täällä kävellä paljon. Äskenkin tultiin noin kolmen kilometrin lenkiltä. Kylläpäs tuntui hassulta. Mutta jalka ei vain kantanut montaakaan hyppyä. Jotenkuten pääsin läpi. Vähän fuskaten.

Kyllä nuo lapset on sitten hauskoja puheissaan. Hanneskin puhuu niin kirjakieltä että: juoksevatko he? Koirasta: onko hän Musti? jne. sitä on sitten hauska kuulla. Mutta tuli tässä mieleen, että isänsä Jussi puhui samalla tavalla hitusen vanhempana, kun meillä oli kotona ruotsinkielinen tyttö hoitamassa, joka puhui pojille koulusuomea.

Eipä muuta kuin pitäkää hauskaa!

Johanneksen evankeliumi 14:6 ”Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”

Imurointivaikeuksia

Olen muistaakseni imuroinut täällä tasan yhden kerran. Ai, että eikö meillä sitten imuroida ollenkaan? Noh, totuuden nimissä on sanottava, että tuo mun mies on innokkaampi siinä hommassa kuin minä.

Ja se kerta, kun tartuin imuriin, saa jäädä pitkään aikaan ensimmäiseksi. On nimittäin tosi hikistä ja turhauttavaa hommaa yrittää imuroida normaali-imutehoisella imurilla, kun lattiamattoa ei ole liimattu kiinni ja imuri imaiseen sen ylös kiinni suulakkeeseen. Liikuttele siinä sitten imuria ja yritä saada roskia kiinni. Höh! Pakko vähentää teho minimiin ja lisäksi vielä avata putkessa olevaa aukkoa. Mutta silloinhan imuteho ei riitä edes roskia imemään. Niinpä! Mutta minkäs teet.

Tänä iltana on kiinteistöyhtiön hallituksen katselmus ja mun mielestä tärkein asia heille vietäväksi on tämä. En tosin tiedä onko sama ongelma joka asunnossa. Mutta tämähän ei tietenkään ole mulle iso ongelma, kun en yleensä imuroi.

Mulla oli tänää yhdeksältä aika korvapolille kuulotestiin. Olin noussut ajoissa, syönyt aamiaisen, meikannut, käyttänyt kiharrinta ja juuri aikeissa ryhtyä miettimään, mitä sitä ylleen pukisi. Silloin soi puhelin - vartin yli seitsemän. Kuka kumma nyt soittaa? Kun puhelin soi epätavalliseen aikaan, ensiksi käy mielessä, että lastenlapsille tai lapsille on sattunut jotain. Mahaa kipristää. Tällä kertaa onneksi vain peruutettiin korvapoliaika, kun testaaja oli sairastunut. Minä siihen puhelimeen ensiksi sanoin, että se aikahan oli huomenna, vaikka juuri olin sitä varten valmistautumassa. Toivottavasti mulle ei tule dementiaa. Se olisi aivan kauheaa - varsinkin läheisille - ehkä ei niin pahaa itselle. Mutta totta puhuakseni mulle tulee sellaisia tilanteita päivittäin, etten tahdo millään muistaa, mitä hetki sitten ajattelin tai mitä tein eilen tai ylieilen kuten Nelly sanoo.

Ehkäpä se kuitenkin kuuluu tähän ikääntymiseen eikä ole sen vakavampaa.

Iloksenne kuva Leosta pentuna, kun se yrittää piiloutua kukkaan.

Niin muuten on täällä yksi toinenkin huono asia. Siis yhteensä kaksi. Eli tuo vieressä, noin parinkymmenen metrin päässä, kulkeva Kirstantie. Se on hiekkapäällysteinen ja voi ihme, miten se jaksaa pölytä, kun autot siinä ajelevat. Ja niitä kulkee kyllä aika paljon, sillä tie vie kaatopaikalle. Valtava, harmaa pölypilvi purjehtii meidän takapihalle jokaisen auton jälkeen. Kaikki tavarat, kukat, nurmikko jne. ovat harmaan katteen peitossa. Viime perjantaina laitoin tiemestarille tai jollekin vastaavalle meiliä, että olisiko mahdollista tehdä asialle jotain. Olin ensin lukenut kunnan tiedotteista ohjeen siitä, miten paljon maantiepölyä saa esiintyä. Ohjeessa sanottiin, että vain vähäisessä määrin saa tie pölytä. Noh, meillä pölyämistä on enemmän kuin vähäisessä määrin. Maanantaina tuli takaisin viesti, että tällä viikolla ollaan sorateitä suolaamassa. Ei vain ole vielä suola-autoa näkynyt. Ja pölyäminen jatkuu. Onneksi oli parin päivän tauko, kun välillä vähän satoi.

Mutta muuten menee hyvin!

Noh, olkoon menneeksi. Yleisön pyynnöstä toinenkin kuva

IsoMatti oli suosittu leikkikaveri.

Psalmit 127:3 ”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.”

Hieman hintaeroa

Pakko kirjoittaa.

Ryhdyttiin varaamaan laivapaikkaa Ruotsista paluutamme varten. VikingLinella 2 eläkeläistä + yksi auto ilman hyttiä maksoi 164 e. Siljalla 2 aikuista kansipaikalla + yksi auto 56 e!!!!! Uskomanton hintaero. Onhan tuo VL:nkin matka kansipaikoin, kun kerran ei ole hyttiä. Hupsistakeikkaa.