Tiaiset ovat palanneet....

Jään olomuoto voi olla monenlainen. Tässä pari kuvaa Lepikosta talven 2006 ensijäistä

Viime viikolla ostin rikottuja maapähkinöitä pussillisen ja lisäsin lintumökkiin. Nyt näyttää siltä, että ainakin osa tiaisista on palannut murkinalle. Niissä näkyy olevan tali-, sini-, kuusi- ja hömötiaisia. Tosin täytynee vielä eläinkirjasta tarkistaa miten erottaa kuusi- ja hömötiaisen. Muistaakseni kuusitiainen on hieman isompi ja sen vatsassa on hieman ruskehtavaa, hömppä lienee harmaampi. On tosi ihanaa aamiaispöydässä seurailla lintuja, kun ne hakevat makupalan kerrallaan nokassaan ja lentävät lähipuihin sitä nauttimaan.

Sunnuntaikehrät ovat nousemassa - aika on 1-2 tuntia, mutta pakko on tuon lyhyemmän ajan riittää, kun pitää ehtiä puoli kahdeksi kampaajalle siistimään hieman niskatukkaa. Lauantaina saammekin vieraita. Meidän seurakuntaan on tulossa puhujavieraaksi Matin vuosikymmenten takainen tuttu, joka on kotoisin täältä Laihialta. Siksi meillä leivotaan. :) Olen lähettänyt pienet puffijutut paikallisiin lehtiin ja tänään ilmestyy niistä toinen, joten saa nähdä onko juttu saanut tilaa. Tein toissapäivänä myös A4-kokoisia ilmoituksia lauantai-illan evankeliumin tilaisuudesta ja veimme ne lähikauppoihin. Kaukokauppojahan Laihialla ei olekaan. :) Ellei nyt lasketa lähikaupunkien kauppoja niiksi. Olen myös lähetellyt RadioDeihin seurakuntamme tilaisuuksista menovinkkejä. Meillä on myös srk:n nettisivujen uusinta meneillään. Laitan linkin sitten, kunhan ne valmistuvat. Nyt ollaan vasta tutkailemassa onko ensigrafiikka sellainen, jonka haluamme.

Huomenna on sitten tätipäivä. Meillä sisaruksilla on ollut tapana käydä synnyinseudullamme Pellisen kylässä tapaamassa kahta tätiämme ja serkkuja. Kerran sitten toinen tädeistä kysyi tapaammeko Vaasassa asuvaa tätiämme lainkaan. Nåh siitähän tuli meille huono omatunto ja siitä lähtien olemme silloin tällöin - vuorotellen siskojen luona - kutsuneet tädin ja sisarukset kokoon, syöneet hyvin, juoneet kahvia ja ennenkaikkea jutelleet. On ihan häpeällistä, että olemme laiminlyöneet lähitädin, mutta onneksi toinen täti ojensi meitä.

Oltiin viikonloppuna hoitelemassa välipojan lapsia. Se oli syntymäpäivälahjan todeksi tekeminen. Lupasimme nimittäin heille vapaan viikonlopun kaksistaan välipojan synttärilahjana. Saman lahjan sai esikoinenkin. Se toteutettiin marraskuussa. Tämä näin vinkkinä muillekin. Eikä maksa mitään ja varmaan on kuitenkin suuriarvoista, että vanhemmat pääsevät joskus kaksistaan olemaan.

RadioDeistä tulee toivelaulukonsertti, kuten joka arkipäivä klo 11-12. Aivan ihania lauluja. Muuten en heidän musiikkitarjonnastaan päiväsaikaan kovasti pidäkään. Suljenkin radion aika usein päivisin. Toisaalta olisi ihan mukava kuunnella sieltä puheosuuksia, mutta en kerta kaikkiaan kestä sitä vingutusta ja jumputusta. Taidan olla jo liian vanha sellaiselle. Toisaalta kyllä uusissakin hengellisissä lauluissa on tosi paljon hienoja kappaleita.

Eipä tässä nyt muuta tänään kuin siunausta elämääsi. Saakoon Jeesus olla ensimmäisenä ajatuksissasi aamulla ja viimeisenä illalla.

Johanneksen evankeliumi 14:22-24 "Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle (Jeesukselle): "Herra mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä asumaan. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt."

Hepreaa ja vähän muuta

Heprean opiskelusta on tullut tällä viikolla jokapäiväistä, kun opettaja lupasi pitää kokeet ensi tiistaina. Ollaan nyt käyty läpi kaikki aakkoset, mutta en vielä ihan kaikkia osaa. Hassua, että usein yölläkin, kun herään, ne tulevat mieleen. Eilen kyllä taisin oppia muistamaan muutaman uuden kirjaimen. Siinä täytyy siis opetella kaikki aivan alusta, kirjaimista lähtien ja vielä kirjoittaakin oikealta vasemmalle. Se tosin ei jostain syystä tunnu yhtään vaikealta. Nyt opetellaan kirjoitusaakkosia, mutta painetut aakkoset on sitten taas aivan eri näköisiä.

Heprean kielessähän on vain konsonantteja. Vokaaleille on tosin määritelty merkit konsonanttien alle, mutta niitä ei kuulemma käytetä esimerkiksi sanomalehdissä. Eli pitää oppia vain tietämään, mikä vokaali mihinkin sanaan kuuluu. Hassua!

Tulostin netistä TV7:n esittämän Mesila-nimisen heprenkielen opetusohjelman materiaalia ja siitä luin, että me länsimaiset ihmetellään miksi hepreaa kirjoitetaan väärinpäin - oikealta vasemmalle. Mutta hepreaa on kirjoitettu jo tuhansia vuosia ennen kuin meidän systeemimme edes luotiin - eli me taidetaan itse kirjoittaa "väärin päin".

Eilen illalla olin pitkästä aikaa kuntojumpassa. Meillä oli syksyllä tosi hyvä vetäjä Paula, mutta hänen jäätyään äitiyslomalle, on jo toinen sijainen ollut. Minä tosin olen tänä vuonna ollut mukana vain kaksi kertaa, mutta molempien sijaisien tunnilla. Eilen oli sellainen vanhempi naishenkilö - lieneekö ollut eläkkeellä oleva voimistelunopettaja - en tiedä. Mutta hänen tuntinsa oli tosi mukava. Ensinnäkin musiikki oli sellaista rauhallisempaa eikä sitä kamalaa jumputusta, jota nämä nuoremmat sitten vielä soittavat niin kovaa. Ensin lämmiteltiin ja sitten oli kuntopiiri, joka mentiin läpi kaksi kertaa. Ja lopuksi vielä vevyttelyt. Kyllä hiki virtasi.

Kävin kirpparilla katsomassa Riittaa, joka on vuorossa aina perjantaisin. Siellä oli jokin ihmehärveli, josta oli arvuuteltu, että mikähän se mahtaa olla. Nåh, minähän arvasin sen heti! :D. Se oli mustaa rautaa oleva viinapulloteline, jonka sai lukkoon. Heh. Mitenkähän sen arvasin? En tiedä. Jotenkin se vain tuli heti mieleen, kun siinä lukon alla oli sellainen "korkki", joka laitettiin alas. En jaksa ottaa kuvaa siitä. Olisi voinut laittaa arvausleikin tänne, mutta olkoon.

Eipä tässä tänään tämän enempää. Hyvää loppuviikkoa vain kaikille lukijoille!

Psalmit 91:14-16 "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."

Minne linnut katosivat?

Tyhjänä on lintulauta ollut aivan koko talven. Alkutalvesta, kun aloimme ruokkia lintuja - tai siis laitoimme lintulaudan ja sille siemeniä - niitä vilisi aivan lupaavasti. Eräänä päivänä sitten kiinnitin huomiota siihen, että lintuja ei ollut näkynyt vähään aikaan.  Liian myöhään hoksasin talon tyhjentyneen siemenistä. Täytin sen ja laitoin samalla talimöykyn esille, mutta linnutpa eivät tulleetkaan takaisin. Ja koko talven tuo mökki on täysinäisenä heijannut keittiön ikkunan edessä. Aivan muutama yksinäinen lintu on käväissyt hieman nakertamassa talimöykkyä. Ovatko laihialaiset linnut noin nopeasti loukkaantuvaisia vai mistä on kyse? Osaako joku selittää?

Nyt sitten vain katsellaan linnutonta maisemaa. Tässä kuitenkin joulukuusen lamppujen johdosta pikkuinen yksityiskohta.

Jääpuikko

Matteus 6:26 "Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?

Vanhuksen rukous

"Kohtele minua hyvin,
sitten kun en enää muista nimeäni.
Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
Sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen,
sitten kun en enää ole tuottava yksilö,
kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.
Välittäkää minusta,
antakaa rakkautta,
koskettakaa hellästi.
Kello hidastaa,
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,
mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus."

- Tuntematon -

Tammisunnuntai - menikö pukukoodi rikki?

Onpahan ollut erilainen päivä tänään. Tammikuun alussa senaattorille tuli kutsu valtakunnalliseen Tammisunnuntain 95-vuotisjuhlaan, joka tänä vuonna pidettiin Laihialla. Kutsun kuori meni roskikseen ja kun rupesin pari päivää sitten kyselemään eikö hän aio mua ottaa mukaan, hän ryhtyi selvittelemään eikö kutsu ollut avec. Valtuustotoverilta sitten sai tiedon, että kuoressa olisi ollut avec-merkintä. Olin siis kutsuttu minäkin.

Aamulla sitten häthätää nettiin selvittämään, mitä kutsun tumma puku kunniamerkkeineen miehillä edellyttää naisen pukeutumiselta. Ja löytyihän se pukukoodi. Miehen tumman puvun seuraksi nainen pukeutuu vierailupukuun, juhlapukuun tai iltapukuun. Päivällä naisella on polvipituus hameessa. Minä sitten päätin pukeutua mustaan kynähameeseen - ennen se oli nimeltään kapea hame - sähkönsiniseen huivikauluksiseen 80-luvulta peräisin olevaan puseroon ja Shanghaissa teetettyyn tummansiniseen kirkkaansinisellä kirjottuun puolipitkään kiinalaisvaikutteiseen jakkuun. Mitenkäkö siinä sitten kävi?

Kirkossa oli messu klo 10 ja siellä oltiin päällysvaatteet päällä - me ainakin ja monet muutkin. Kirkonmenojen jälkeen laskettiin seppele sankarihaudoille. Juuri ennen seppeleen laskua Hornet suhahti ylitsemme. Tuntui tosi hienolta.

Seppeleen lasku.

Tämän jälkeen kutsuvieraat saivat syödä lounaan vanhalla meijerillä ja muut srk-talolla. Noin tunnin pituisen tauon jälkeen alkoi monitoimitalolla varsinainen päiväjuhla. Vieraita oli paljon - kaukaakin tulleita. Liekö ollut kuutisensataa henkilöä. Musiikista vastasi Pohjanmaan Sotilassoittokunta.

Tässä osa alkusoittoa. Kuvasin kameralla ihan oikeinpäin ja tämä on makuullaan. Kummallista. Pitänee kuvata ensi kerralla kamera poikittain.

Juhlayleisöä

Etukäteen mua jo jännitti, että mitenhän jaksan kuunnella liirumlaarumia. Mutta yllätys oli suuri, sillä kaikki puheet olivat mielenkiintoisia ja toivat uutta valaistusta ns. vapaus- tai veljessotaan. Laihian Hulmilla oli aikanaan venäläisten kasarmi ja kun 6.12.1917 Suomi oli julistautunut itsenäiseksi, jäi Venäjän sotilaita maahan puheen mukaan muistaakseni noin 10.000. Hallitus päätti sitten 25.1.17 perustaa Suomeen puolustusvoimat ja siksi nimitettiin suojeluskunta. Mannerheim kutsuttiin päälliköksi. Tarkoituksena oli vapauttaa Suomi Venäjän sotavoimista. Laihian Hulmilla päätettiin itsenäisesti 27.1.18 riisua venäläiset aseista ja tästä alkoi varsinainen vapaussota. Hulmilla kuoli viisi miestä.

Kesällä käytiin tutustumassa Hulmilla sijaitsevaan Kapteenin taloon ja siellä sijainneen venäläisen kasarmin muiden tilojen raunioihin. Poimittiin muuten sieltä pari sangollista vattuja, mikä näin kuriositeettina mainittakoon. :) Mutta asiaan. Juhlassa puhuttiin vapaussodasta, mutta joku mainitsi puheessaan sen muuttuneen myöhemmin veljessodaksi. Juhlassa piti eräs lukiolaisneitokainen puheen, jossa hän mainitsi punaisten ajaneen sosiaalisia etuja ja valkoisten vapautta. Sen jälkeen eversti evp sanoi tytön tuoneen mielenkiintoisen ajatuksen asiaan.

Oli siellä myös sosiaali- ja terveysministeri Paula Ristik... eiku Risikko.

Risikko toi juhlaan valtiovallan tervehdyksen. 

Niin siitä pukukoodista piti puhumani. Kun tutkailin yleisöä, niin ihmettelin, kun melkein - siis toden totta melkein - kaikki naiset olivat pukeutuneet mustaan. Ihan kourallisella oli jotain muuta väriä. Ja minä olin keskisininen enimmäkseen. Tulihan kyllä mieleen, että menikö nyt pukukoodi rikki. Ministerikin oli kokomustassa jakkupuvussa. Mutta eihän nyt ollut kyseessä mikään surujuhla! Vai kunnioituksestako mustaa?

Juhlalippuja.

Kaiken kaikkiaan oli tosi hieno päivä. Ja antoisa. En ole olllut kovinkaan utelias enkä tietoinenkaan Suomen sodista, mutta täällä juhlassa tuli paljon tietoa, jota omalta osaltaan ja vähän toiselta kantilta on lisännyt filmi Täällä Pohjan tähden alla, jota olemme sunnuntai-iltaisin senaattorin kanssa katsoneet. Filmi on aika uusi ja Timo Koivusalon ohjaama. Hyvin todentuntuinen ja hienosti tehty.

Jeremia 29:7 "Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne."

Hiihtoa ja mäenlaskua

Oltiin muutama tunti välipojan lasten kanssa, kun vanhemmat oli ostoksilla. Nelly halusi hiihtämään ja pyysi mua matkaan. Minä tosin en hiihtänyt, vaan kävelin vieressä. Ihan heidän kotinsa vieressä on hieno latu sekä perinteiseen että luisteluhiihtoon. Ja ihan mukavan kokoinen mäkikin löytyy. Tyttö hiihteli ihan poistieheen ja kun piti päästä mäkeä ylös, luulin, että saan työntää tytön mäen päälle. Mutta tämäpä ryhtyikin heti kiipeämään haaratyylillä tyylikkäästi rinnettä. Kun kehuin, miten hienosti hän osaa, niin tyttö tyynesti totesi oppineensa reeneissä.

Vaikka lakki vinossa, mutta ylöspäin mennään

Niinpä ryhdyin sitten opettamaan, miten mäkeä laskiessa on hyvä pitää polvet vähän koukussa, mutta Nelly sanoi muina miehinä: "Mun poikakaverin isä on opettanut." Hih, tyttö on 6 vuotta ja jo poikakaveri.

 Tässä tyylinäyte

Parin kolmen mäenlaskun jälkeen neiti lähti hiihtämään latua eteenpäin. Oli hieno ilma, vaikka lunta satoikin. Tyttö vain jatkoi menoa ja minä yritin pysyä mukana.  

Matkalla oli tällaisia mm. alkoholinkäyttöön liittyviä kysymyksiä sekä suomeksi että på svenska.

Minä jo yritin houkutella neitiä kääntymään, mutta eikun eteenpäin vain. Lopulta tuli yksi käännöspaikka ja siinä sanoin päättäväisesti, että tässä käännytään, sun täytyy jaksaa takaisin kotiinkin vielä hiihtää. Siinä oli aika iso mäki - mun mittapuun mukaan - tytöllä ei päätä huimannut, alas vain. Mutta kun hyvä koneella tehty latu loppui ja olisi pitänyt kääntyä joitain asteita, tyttö muksahti maahan. Kun ehdin luo, oli toteamus: "Latu loppui!" Että silleen!

Kun päästiin kotiin, olivat Munni ja Hannes tehneet kovasti lumitöitä ja sen jälkeen jo maistui ruokakin.

Matteus 19:14 "Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta."

Hepreaa ja muutakin

Aloitetaanpas muisteloilla

Täältä muutettiin vuosi sitten

Voiko päivän enää ihanammin alkaa?

Parvekenäkymä

Kaunista

Siellä sitä oltiin kymmenisen vuotta. Kummallista, että vaikka maisemat siellä ovat aivan huikaisevan ihanat, ei sinne ole ikävä. Aika aikaa kutakin, sanoi vanha kansa.

Ja nyt sitten on heprean aika. Tiistaina alkoi kurssi. Opeteltiin muutama kirjain. Täytyy opetella kaikki aakkosista alkaen. Saas nähdä riittävätkö rahkeet ja mielenkiinto koko kevään.

Eilen käytiin vihdoinkin hakemassa uusi sohvasänky kamariin. Tuossa se vielä odottelee paketissa, kun pitää ensin saada vanha sohva alta pois. Ja se tapahtuu huomenna. Mukavaa sisustusta odotettavissa. Mielessä on jo suunnitelmia.

Illalla olin pitkästä aikaa - edellisestä kerrasta lienee noin 2 kuukautta - kuntojumpassa. Oli ohjaaja vaihtunut, kun edellinen jää pian äitiyslomalle eikä vauva taida oikein tykätä kovasta hyppimisestä. Niin, minä kun aina haluan olla eturivissä niin koulussa kuin muuallakin. Nåh olipahan takana jumppaavilla kivaa, kun kattelivat mun sekoiluani. Olin askelissa sekaisin kuin seinäkello. Olivat muut jo kerran hänen kanssaan harjoitelleet. Edellinen opettaja otti kaikki liikkeet hitaasti alussa, että ne ehti oppia. Minä en kerta kaikkiaan saa käsiäni ja jalkojani toimimaan samanaikaisesti. Taisin kyllä olla aikamoinen heiluva variksen pelätti siinä eturivissä. Ehkäpä menen ensi kerralla taakse. Voinhan aina sanoa, että musiikki kuuluu NIIN kovaa siinä edessä. 

Hertsileijaa, olen ajatellut mennä mukaan Marttoihin marttailemaan. Kuvittelen sen olevan mukavaa. Saa nyt sitten nähdä toteutuuko ajatus ollenkaan. Aika pitkällä jo ollaan, kun tiedän seuraavan tilaisuuden pitoajan ja -paikan.

Mutta kirjoitellaan taas.

Matteus 5:17 Jeesus sanoo: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään."