Mua on viime viikkoina puhutellut sellainen aihe kuin äidin kädet. Veljenpoika Jarno, joka on valokuvaaja on ikuistanut pariin kuvaan äidin käsiä ja nuo kuvat muistuttavat mua niin rakkaasti äidistä. Minä sain isän äidille hääpäivänä 1961 ostaman sormuksen. Äiti lupasi sen mulle jo vuosia vuosia sitten ja kun täytin 60, hän sitten otti sen sormestaan ja painoi käteeni. Joka kerta, kun laitan sen aamuisin sormeeni, muistan äitiä. Niin monta kertaa katselin noita käsiä ja silmissäni näen niissä aina tuon sormuksen.
Kouluun piti kerran viime talvena viedä itseä puhutteleva valokuva. Minä vein tämän kuvan
Ja, kun siitä piti kertoa, en voinut liikutukselle mitään. Netistä löysin tällaisen runon, joka kertoo kuin äidistä:
Kädet paljon työtä tehneet, mua lasna kantaneet, kädet väsyneet, kädet rakkaat, mun puolesta rukoilleet ne peitteellä hiljaisina suonin sinisin ne viimeisen, viimeisen kerran on käyneet ristihin.
Joka kerta, kun katselen noita käsiä, ne vaikuttavat muhun tosi syvästi, ne kertovat mulle äidin elämästä ja rukouksesta meidän lasten puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti