Olet Milja aivan oikeassa, ratkaisu on vaikea - ja kuitenkin niin selvä. En mitenkään voi jättää opiskelua tässä vaiheessa enää. Jos vaikka ajattelisin siirtääkin, niin se toisi erilaista ahdistusta. Kunhan selviän ensi viikosta, niin harjoittelu on loppu ja saan takaisin eläkepäivät. Sitten helpottaa. Eikä onneksi joulukuussa ole enää koulua paljon jäljellä ja ainoastaan yksi tenttikin vain.
Onneksi Munni on niiiiiin ihana, se tekee kaikki kotona. Iltaisin voin vain olla, sekin on jo paljo se. Ja Munni on tukenut mua tosi paljon tässä opiskelussa, en ilman sitä olisi voinut jatkaakaan. Täytyy vain ottaa pieniä ilon ja onnen hetkiä, kuten äsken, kun kävin olemassa hetken aikaa ulkona. On pimeä ja muutama sentti lunta. Vain pihavalot ja yhdet jouluvalot päällä. Lapioin hieman kevyttä pakkaslunta ja tein pienen lenkin tuossa pihalla. Kun Uma on ulkona, ei voi lähteä kävelylle autotielle. Se seuraa perässä kuin koira. Toissailtana lähdettiin Munnin kanssa kävelylle, mutta jouduttiin menemään ihan pimeälle metsätielle, kun Uma ei suostunut jäämään kotiin. Tuolla isolla tiellä olis valot merelle päin mentäessä, mutta liikenne on niin kova, ettei me uskallettu riskeerata. Uma olis voinut juosta auton alle. Ja siinä olisi voinut käydä monelle huonosti.
Uma ja Rappe ovat muuten saamassa uuden kodin ensi keväänä. Iinan ystävä on muuttamassa Helsingistä Vaasaan ja on innolla ottamassa kissat taloineen....
Nyt on eteinenkin valmis. Miltäs näyttää? Enää se lattialämmitys. Iinan poikakaveri on valmistumassa sähköinsinööriksi ja olen sanonut, että on hänen tehtävänsä suunnitella se lämmitys taloon ennen kuin tulee kovat pakkaset. Kissat on kyllä nykyään sisällä pariin kolmeen otteeseen joka päivä. Pienestä hetkestä pariin tuntiin, nytkin Uma nukkuu tuossa sohvalla. Tämä on sellaista siedätystä meidän allergioille. Pahinta on se, että välipojan avovaimo on niin pahasti kissoille allerginen, ettei voida antaa niiden olla liikaa täällä.
No tämä tällä erää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti