Huhh...kaksi päivää olen kuunnellut professoreita. Hikeä pukkaa... eka oli mies ja niin vauhdikas, että olen aivan varma ADHD-oireyhtymästä :) toinen oli nainen ja hänellä vaikutti olevan jonkinasteinen alemmuuskompleksi. Niin olin aistivinani eräistä pienistä vihjeistä. No, sainpahan olla pari päivää itseäni paaaaljon viisaampien seurassa. Kyse oli nimittäin sosiaali- ja terveysalan johtajuuskoulutuksesta, jonne mun harjoitteluohjaaja hommasi mut vähän niin kuin jäniksenä - eli salaa. Ihan mielenkiintoista - ainakin se, mitä jaksoin kuunnella ja mitä ymmärsin.
Ja nyt sitten olen taas vääntänyt sitä sosiaalialan organisaation ja lainsäädännön kotitenttiä. Taisi olla jo toinen tai kolmas ilta. Ei koskaan ennen ole yhdessä tehtävässä mennyt näin kauan. Ja vielä on puolitoista kysymystä vastattavana. Pitää saada kasaan 12 - 15 sivua tekstiä ja valmiina on vajaa seitsemän. Sit sain erityispedagogiikan luennot ja pitäsi hommata yksi kirja ja ne pitäis tenttiä jossain välissä.
Huomenna on Tyyne-tädin hautajaiset. Hän pääsi kaipaamaansa lepoon viikko sitten sunnuntaina 98-vuotiaana. Onneksi ehdin käydä häntä katsomassa syyskuussa. Olisi toki pitänyt käydä useamminkin. Kun äiti vielä eli, käytiin aina välillä, he kun olivat samassa vanhainkodissa eri osastoilla. Tyyne ei enää paljon kuullut eikä nähnytkään ja paha astma oli. Sai kuitenkin nukkua rauhallisesti pois. Simo-serkku oli ollut vierellä. Enää yksi äidin puoleinen täti on elossa, mutta hän onkin sitten oikea teräsmummo, 84 vee. Matkustelee paljon, lienee nytkin Pärnussa. Aikoo sieltä jouluviinat hankkia....huhhuhhh.. Ladakin lienee vielä iskussa samoin kuin Ilmi-täti.
Isän puolella on vielä Kaisa-, Raili- ja Pirkko-tädit. Niin se suku pienenee. Onneksi oma laajennettu perhe taas kohta kasvaa.
No niin, kirjoittelemisiin....
Ihmiset unohtavat mitä olet tehnyt.
Ihmiset unohtavat mitä olet sanonut.
Mutta he eivät unohda niitä tunteita
joita olet heissä herättänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti