Kuun vaihde oli ja meni...

Ja sit on marraskuu. Enää 7,5 viikkoa jouluun. Huhh... ei yhtään lajaa vielä pussissa, vaikka ajatuksissa kyllä on, mutta ei vielä ole päässeet toteutukseen. Oon kyllä miettiny, että aika hurahtanut minäkin oon, kun rupesin tässä iässä opiskelemaan. Mutta pakko viedä loppuun saakka, kun näin pitkälle olen edennyt. Nyt on tullut vastaan ensimmäinen vaikea aine, sosiaalialan organisaation hallinto ja lainsäädäntö. Eikähän tuo hallinto, mutta lainsäädäntö.... yritän saada kasaan kotitenttiä, mutta on niin vaikeita kysymyksiä, ettei tahdo hyviä vastauksia löytyä millään. Nyt tekis mieli lyödä hanskat tiskiin.....

Nelly oli yökylässä lauantaina ja meni oikein hyvin. Tyttö totesi, kun hain hänet kotoa, että mennään Munnia moikkaamaan. Ja isu meinas paleltua, kun tyttö ei olisi malttanut tulla ulkoa sisälle, koska pihalla oli isoja leiriläistyttöjä, jotka jumppas ja hyppi narua. Lopulta sain kantaa neidin sisälle, kun puolentoista tunnin jälkeen mun varpaat oli kuin jäiset nakit.

Nyt rupeen taas ettimään vastauksia niihin kotitenttikysymyksiin....

"Kaikki muuttui sinä päivänä, kun hän
ymmärsi, että on täsmälleen riittävästi aikaa kaikille tärkeille asioille hänen elämässään."
-Brian Andreas