Kiitos vain jokaiselle onnitteluista. Mullahan se on suuri osuus tuossakin asiassa 
Mulla oli tänään aika hämmentävä kokemus töissä. Meillä on kaikilla samanlaiset huoneet ja kaksi samassa huoneessa . Mun huoneessa toinen istuu ikkunan luona ja minä oven luona, meillä on sermi välissä. Olin lähdössä kahvilta ja ajattelin käydä työkaverini huoneessa, hänen ja mun huoneen välissä on yksi huone. Menin huoneeseen ja ihmettelin, että hän on tainnut vaihtaa pöydän sijaintia jotenkin, näytti niin erilaiselta. Sitten kattelin ympärilleni ja ihmettelin kenen huoneessa oikein olen. Menin ulos ja katsoin ovenpielestä nimikylttiä. Ja - olin omassa huoneessani, oman työpöytäni vieressä. Hui....mitäs siitä sanotte? Liekö tulossa vanhuus vai mikä...vai olenko jo niin hajamielinen - professori en sentään ole, eikä tule. Vähän niinkuin isoisä etsi silmälasejaan, jotka olivat omalla otsalla. Vai oliko tämä pahee...?
No, se siitä. Kaikenlaista sitä elämässä sattuu.
Vauva on tosi nätti, suu kuin Nellyllä, muuten isänsä näköinen. Toivottavasti isosisko hyväksyy vauvan ilman suurempia mustasukkaisuuksia. Tyttö on kyllä aika temperamenttinen - ja niin nopea - kuin ajatus. Mutta osaa olla rauhassakin pitkiäkin aikoja, kun luetaan kirjaa tai kun keskittyy johonkin leikkiin.
Esikoisen luona en nyt just ole käynyt, mutta viimeksi ennen joulua, kun kävin tytär 2,5 vee esitti hienon tanssin. Ensin piti pukea mekko ylle ja sitten tanssittiin. Ja pikkumies on yhtä hymyä.
Tässä heidän poninsa
Eikö olekin hellyttävä?
Nyt toivotan kaikille hyvää yötä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti