Mikä ihana auringopaiste tuolla ulkona onkaan. Kävin aamulla kävelyllä enkä meinannut jaksaa kävellä takaisin. Mikä lie takapakki tullut....
Olen ollut kovasti huolissani hollantilaisesta vapaaehtoistyöntekijästä, joka oli kanssamme Jerusalemissa kuukauden. Hän oli paljon kanssamme, täytti juuri 22 vuotta. Opiskelee kriminologiaa ja valmistuu ensi kesänä. Olen meilannut hänelle pari kertaa. lähettänyt joulukortin ja valokuvia, kun en saanut kuvia menemään meilillä. Olin jo melkein varma, että hänelle on tapahtunut jotain, asuu nimittäin Hells' Angelsien naapurissa. Tosin en sitä silloin vielä tiennyt. Sit laitoin vielä kerran pikku meilin, että anna nyt kuulua edes jotain itsestäsi. Ja niin sain häneltä viestin. Oli yrittänyt meilata, muttei ollut lähtenyt minnekään, nyt vastasi mun meiliin, niin jopa tuli perille. Kyllä helpotti.
Munni lähti miesten iltapäivään, joten saan nautiskella yksinolosta. Vaikkei se aina niin herkkua olekaan. Yskä on paljon parantunut ja Uma ei oikein ymmärrä, miksei se saa juoksennella vapaasti, vaan pitää olla hihnassa. Ehkä viikon kuluttua se muuttaa Petolahteen, jos nyt Iina malttaa siitä enää luopua. Kyllä me ollaan Munnin kanssa kaivattu sitä.
Ei pelkää uma ahventa...
Nyt lähden laiskottelemaan, kun olen ollut niiiin ahkera tänään..... tai pitäis ehkä hieman kattoo lopputyön suunnitelmaa, kun viittis. Olkoon, nythän on lauantai-ilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti