Ulkoilun filosofiaa

Ulkoilu on terveellistä. Senhän kaikki tietää ja varmaan hyväksyykin. Mutta ulkoilua ulkoilun vuoksi, sitä en saata sisäistää. Kävellä vain kävelemisen ilosta - tai vielä pahempaa juosta. Ei, kyllä ulkoilulla on oltava jokin päämäärä, tavoite ja lähisellainen. Tai sitten sen tulee olla hauskaa. Varmaan juokseminen on monenkin mielestä hauskaa, ja se on tietenkin ok. Mutta minä en millään löydä pelkästä lenkkeilystä mitään iloa. En sitten vaikka miten yritän. Tykkään toki olla ulkona, mutta mun vartalolleni sopii se, että sillä on jokin lähitavoite, tarkoitus. No, vaikkapa lumen luonti. Tai pulkkamäki lasten kanssa. Niin tai kesällä pihan rapsutus - vaikka se onkin kyllä tylsää. Mukavampaa olis vaikkapa etsiä jostain ladosta tai ulkorakennuksesta kaikenlaista vanhaa, kivaa tavaraa ja kunnostaa sitä. Tai pelata mölkkyä tai miksei pesäpalloakin. Mutta että vain kävellä tai juosta. Se ei sovi mulle.

Että tällaista on mun ulkoilun filosofiani. Tai yleensä liikunnan. Uiminen on mielestäni kivaa, mutta ei vesijuoksu. Miksikö uiminen, vaikkei sillä ole mitään tarkoitusta. No, se nyt vain tuntuu mukavalta. Liukua pitkin veden pintaa. Ah, mikä nautinto. Kun vaan viittis lähteä uimahalliin. Niin ja luonnonvesissä uimista pelkään. Joo, mulla on rapakunto. Kun asuttiin Koulukadulla, kävelin töihin ja silloin pysyi jotenkuten kunnossa. Niin, sillä kävelyllä oli selkeä lähitavoite - päästä joko töihin tai kotiin. Mutta muutto tänne Alskatiin muutti työmatkat autoiluksi. Ja sehän ei kuntoa kohenna, ellei nyt sitten istumalihasten.

Saara kertoi naamakirjassa, että Pilvilammella on Hellevin polku. Joku työkaveri mainitsi siitä aikaisemminkin. Pitäis kyllä käydä kattoos ihan omaa polkua. Hellevi-nimi kun ei ole niitä kaikkein yleisimpiä, niin olen kyllä asiasta yllättynyt. En koskaan vielä ole nähnyt mm. nimimukia omalla nimelläni. Kun siitä vuosia sitten marmatin, Iina maalautti mulle sellaisen joululahjaksi. Vieläkin se tuolla kaapissa hymyilee.

Muistathan rukoilla....tosissasi...saatat saada vastauksen.