kukaan ei tykkää musta, ei paljon kommentteja. Iinalla on paljon enemmän. En oo kateellinen. En tiedä viittiskö kirjoittaakaan.
No olkoon. Lauantai-iltapäivä on alkanut. Munni laittaa kohta Iinan auton moottorilämmityksen päälle, kun lähden tästä pikkuhiljaa Petolahteen. Ilta kuluu Cajsan ja Kallen kanssa - no taitaa se Munnikin tulla myöhemmin kuoroon mukaan. Varmaankin edessä on mukava ilta, kunhan hieman taas totumme toisiimme. Voihan olla, että välipoika tulee Nellyn ja Hanneksen kanssa piipahtamaan. Hyvä, että esikoinen ja vaimonsa pääsevät kaksistaan iltaa viettämään.
Ensi viikolla on sitten vihdoinkin sen opinnäytetyön tutkailu. Sain tänään työn, jota tulen viikon päästä opponoimaan ja lukaisin sen nopeasti läpi. Totesin samalla, että se on paljon "tieteellisempi" kuin omani. Saas nähdä pääsenkö edes läpi. Minä en osaa olla teoreettinen enkä varsinkaan tieteellinen. Olen ehkä aivan liiankin humaani. Mutta humanisti en tahdo olla - tai siis silleen, että kaikki tulee suvaita ja hyväksyä. Rajat täytyy olla. Niin minun Raamattuni opettaa.
No joo, en mä osaa tämän enempää tätä analysoida. Mutta ette arvaa, miten olen palellut siitä lähtien, kun otin sen nöf-nöf-piikin. Johtuneeko siitä, en tiedä. Mutta nytkin mulla on normaalivaatteiden päällä fleecejakku ja villasukat jalassa. Ja koko ajan sisällä pitää olla ylimääräinen vaatekerros, muuten en tarkene. Maanantaina tulee kaksi viikkoa rokotuksesta eli silloin kait sitten pitäisi olla se vastustuskyky muodostunut.
Kirjoittelin jo tuonne naamakirjaan eilisestä teatterimatkasta. Oltiin katsomassa Porissa Viulunsoittaja katolla -musikaalia. Se kertoo pienestä juutalaisesta kylästä Venäjällä joskus 1900-luvun alussa. Esitys oli tosi hyvä. Kaikki näyttelijät oli hyviä, mutta varsinkin pääsosan Tevje-maitomiehen esittäjä oli fantastinen. Musiikki on upeaa ja ryhmätanssiesitykset oli hienoja. Lavastus oli yksinkertainen, mutta tosi hyvä. Minä mikään ammattiarvostelija ole, mutta näin kansannaisen näkökulmasta katsoen tosi hyvä esitys. Harmitti, ettei Munni päässyt mukaan - oli työkiireitä. Voisinpa ajatella vieväni hänet sinne ja katsovani esityksen uudelleen.
Pikkuveli oli tämän matkan järjestänyt. Hän on kyllä eläkkeellä, mutta ajelee tilausajoja, kun ammattinsa on autonkuljettaja. http://www.chartersaarela.fi/index/ Meitä oli 11 henkilöä veli mukaan luettuna. Esityksen jälkeen käytiin vielä syömässä hyvin. Ja olisittepa kuulleet kotimatkalla, kun kolme siskosta piti hauskaa. Toivon, ettemme häirinneet kovin paljon muita matkustajia 
Susi-kettua ei ole näkynyt enää. Se lienee jo matkannut satojen kilometrien päähän. Toivottavasti.
Good buye! Koittakaa pärjätä, ja jos ette, niin soitelkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti