Mua ihan oikeasti ahistaa. Kaikki. Illalla ei meinannut uni tulla, mutta aina, kun saan hetken maata Munnin kailossa (kuten veljentytär pienenä tapasi sanoa), niin sitten uni tulee. Eilen puolenyön maissa. Ja eikös vain kello 5.20 silmät räpsähtäneet auki. Yritin tosissani vielä kieppua makuuasennossa tunnin verran, mutta sitten oli pakko nousta ylös. Keitin kaksi isopa kupillista teetä ja söin myslileipää kolme siivua.
Sitten istuskelin olkkarissa kynttilöiden tuikkiessa korvakuulokkeet korvilla ja kuuntelin Radio Deitä. Kahdeksan pintaan rupesi väsy painaan silmiä ja siirryin sänkyyn, josta taas tunnin päästä ylös.
Mikä lie ahistuksen syy. Varmaankin paine opparin esityksestä. Se pitäisi saada valmiiksi samoin kuin toisen työn opponeeraus, vaikka en edes vielä ole koko työtä saanut tutkailtavakseni. En nyt vain jaksa siihen paneutua.
Taitaa olla viisainta lähteä ulos kävelyttään niitä sauvoja. Munnikaan ei saanut kuin yhden pienen siian tänään, kun kävi verkot kokemassa. Olisko se ahistus siitä? Kukapas sen tietäis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti