sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Ruåttinmatkaa ja muuttoa


Käväistiin opiskelukavereiden kanssa Uumajassa opintomatkalla. Torstaiaamuna starttarsi RG Linen "upea" laiva Vaasasta kohti Holmsundia, josta bussi vei meidät Uumajaan hotelli Winniin. Ihan kelpo hotelli. Ainut huono puoli oli tosi ruma taulu, jossa miehen kasvot naamallaan moposilmäsuojat. Otin taulun seinältä ja laitoin nurinpäin kirjoituspöydälle. Myöhemmin kuulin muidenkin maun olleen samansuuntainen, yksi oli jopa laittanut taulun sängyn alle. No, muuten ihan hyvä hotelli. Minä en muuten vieläkään tiedä, missä se hotelli sijaitsi, vaikka se oli ihan keskustassa. Oli se sen verran kummallisessa paikassa.


Uumaja oli kumman hiljainen sekä iltapäivällä että perjantaina aamupäivällä. Mutta, kun kello tuli kolme, oli yhtäkkiä ihmisiä aivan joka paikassa. Torstai-iltana käytiin syömässä kiinalaisessa, jossa oli korttiautomaatti rikki, joten saimme maksaa euroilla suhteessa 1 euro = 10 kruunua. Ruoka menetteli, muttei ollut lainkaan kiinalaisen makuista. Jopa soijakastike oli mautonta.


Toisin oli The Bishops Arms -pubissa, jossa pienellä porukalla söimme perjantaina. Pub oli täysin englantilaistyylinen, tosi kodikas ja viehättävä vanhalla tavalla. Tällaiset annokset pistimme poskeemme



ja hyvää oli - myös riittävästi.


Matkan kohokohta oli vierailu poliisilaitoksella sosiaalipäivystyksessä, jossa ryhmänohjaajamme tytär työskentelee. Sanoinkin, että jos olisin nuorempi, niin juuri tuollaista työtä haluaisin tehdä.


Eilen sitten Iina muutti serkkunsa Linnéan kanssa yksiin - viidenteen kerrokseen. Minä lupauduin auttamaan, mutta kantamaan en suostunut. Järjestelimme Sanniksen kanssa tavaroita kaappeihin. Aamulla kävin pesemässä lattiat. Oli muuten törkeät. Pesin olohuoneen lattian kolmeen kertaan eikä se vieläkään tullut puhtaaksi. Vanha, huokoinen muovimatto, johon oli imeytynyt kaikenlaisia jälkiä. Olisi pitänyt ehtiä konttia se harjan kanssa ja sitten vahata. No muut lattiat pesin kertaan tai pariin ja olin aivan hikimärkä. Ja sitten kiireellä kampaajalle, jonne tulin aina henkin hapatuksissa ja punaisena. Ihan hävetti. Noora, joka opiskelee kampaajaksi, leikkasi hiukseni ja hyvin sen tekikin. Hyvä kampaaja tulee vielä. Tosin en pääse tykkäämään siitämikäsenytonkaan suoristusrauta tai sellainen (multa katoaa nykyään ihan tavallisetkin sanat saati sitten vähän uudemmat). Illalla kävin saunassa ja tutut paplarit päähän ja niin tuli oman mielen mukainen tukka.


Lopuksi vielä kuva kaveruksista, jotka lämmittävät toisiaan.



Tehdään mekin samoin!


p.s. en kotiutunut niihin uusiin silmälaseihini millään. Hiippailin optikolle ja kerroin sen. Niin valitsin uudet pokat ja sain ne takuuseen. Hitsi, mikä hieno juttu. Ehkä jatkossa näytän uudetkin lasini blogissani.

Ei kommentteja:

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...