perjantai 5. maaliskuuta 2010

Aurinkomuori, aurinkomuori, missä me oikein olemme?


Kysyivät Hupi-hiiri ja Juuso, kun olivat joutuneet kuorma-auton lavalle eivätkä tienneet minne olivat matkalla. Joskus aina tulee taantumia ja tämä liittyy lasten satukasettiin.


Mutta kyllä se aurinkomuori näkyy tänäänkin, tässä todistusaineistoa




Ihan oikea vanha kunnon aurinko, jonka jo luuli hävinneen kaiken lumituiskun sekaan. Mutta ei siellä se taas mollottaa niin ihanasti ja on jo saanut ensimmäiset vesipisarat tippumaan räystäslumesta. Aaahh, kesä tulee... vaikka vielä on kestettävä varmaankin aikamoiset sohjon ajat ennen sitä.


Lähdettiin Munnin kanssa kävelylle ja otin sauvoje itsellenei esiin ajatellen, etteihän Munni voi sauvoja käyttää, kun käsien liike voi olla liikaa sen herkälle sydämelle. Mutta ei - sauvoja se vain hamusi. Totesin lakonisesti, no sittenhän sinä voit imuroidakin! Nähtäväksi jää voiko.


Laitettiin sauna päälle ulos lähtiessämme ja kohtapuoliin saadaan lähteä kylpemään. Taitaa silti hangessa uiminen jäädä tekemättä, vaikka nyt olis lunta tarpeeksi, ettei tarttis hiekkaisen lumen seassa kieriskellä. En tosin vuosikymmeniin ole lumiuinteja harrastanut. Enkä sen puoleen enkeleitäkään. Ehkä pitäis ruveta uudelleen!


Iina on blondannut mustan tukkansa. Ja ilman mun lupaa. Höh... vaikkeipä mun luvalla enää taida olla merkitystä tänä vuonna kolmekymmentä täytävälle tyttärelle. Pitäisiköhän kuitenkin olla? Silmänisku No ehkä kuitenkin tyydyn seurailemaan sivusta, vaikka annoin jo kommenttia, josta neiti ei oikein tykännyt. Siispä paree pitää suukku kiinni. Eikähän mulla oikeastaan saisikaan olla mitään sanomista sen tukkajuttuihin - olletikin, kun ite en oo edes yhtä vuotta koskaan pitänyt samanlaista kampausta. Ei kait se omena kauas puusta putoa kuten vanha kansa väittää.


Eipä tässä kummempia. Pidetään yhteyttä!

Ei kommentteja:

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...