Se tuli taas - nimittäin tuo asentohuimaus. On teetellyt viikon verran ja vasta tänä aamuna äkkäsin, että se on taas sitä. Kun nousin aamulla sängystä oli pakko nojata hetki seinään ennen kuin pysyin pystyssä. Kun oli isoM:n kanssa sairaalassa, se tuli yhtäkkiä seisaallaan. Ellen olisi saanut seinästä kiinni, olisin luultavasti kaatunut. No, tämä kuulostaa vakavalta, muttei ole sitä ollenkaan - epämiellyttävää vain.
Johtuu kuulemma korvan kaarikäytävässä olevasta pienten mikrosirujen kerääntymästä, joka tukkii nesteen vapaan kulun käytävässä. Siihen on joku nero insinööri - ihan totta, lue vaikka netistä - keksinyt tietynlaisen asentohoidon. Päätä kallistellaan tietyllä tavalla vaikkapa sängyn reunalla istuen ja sitten hojaannutaan nopeasti makuulle. Myöhemmin on keksitty muunlaistakin asentohoitoa ja niitä nyt sitten yritän toteuttaa ja päästä siten pälkähästä. Onneksi tällä kertaa ei ole oksentelua. Ensimmäisellä kerralla nimittäin oli. Mulla oli silloin kipsi jalassa ja kun aamulla nousin sängystä en pysynyt yhtään pystyssä ja oksensin yhtä soittoa. IsoM vei mut rollaattorilla 
Tässäpä muisteloita aika tarkalleen neljän vuoden takaa
Tällaiselta jalka näytti noin 1,5 kk tapahtuman jälkeen. Aika hyvä jo, vai mitä!
Oli pakko käyttää pyörätuolia, kun kyynärsauvojen käyttö aiheutti mielettömän päänsäryn.
Kohta lähden harjoittelun palautekeskusteluun. Eilen jo laitoin tutkintotodistusanomuksen koululle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti