Aahhh, miten ihanaa! Aurinko paistaa, räystäiltä tippuu vesi, lumi sulaa. Tätä se on. Kevään odotus.
Oli muuten asiasta toiseen eilen CM:n parkkipaikka pahempi kuin perunapelto. Jännitti pääseekö siellä autolla lainkaan liikkumaan. Onnistuihan sekin.
Viikkosiivous ruksan toimistolla on tehty uudella hienolla mopilla. Siitä on tyytyväinen mieli. Aamulla istahdan junaan ja matkaan etelään aina Inkooseen saakka viettämään viikonloppua rakkaan ja pitkäaikaisen ystävän luo.
Noin valoisien ajatusten jälkeen ei viittisi edes kertoa, miten epäystävällisen, harmittavan, turhauttavan ja melkein kestämättömän typerä tämä kannettavan tietokoneeni näppäimistö on. Melkein joka viidennen sanan saa palata täydentämään, kun kirjain ei eka näpäytyksellä suostu ilmestymään näytölle. Pah! Olenkin jo reklamoinut myyjälle ja ovat luvanneet tilata uuden näppäimistön. Lieneekö tuo sen parempi. Vanha kunnon erillinen näppäimistö kunniaan!
Laittaisin tähän kuvan, mutta koneellani ei ole yhtään sopivaa. Kaikki kuvat ovat pöytäkoneella.
No mutta tämä tänään ja nyt matkaan tuonne alakerran keittiöön lämmittämään broilerinmaksakastiketta riisin kera ja nakkaan ne naamariini salaatin saattamana.
Kun ex-mieheni erään kerran ruokapöydässä sanoi noin neljävuotiaalle esikoispojallemme: "Ota korvasta kiinni ja nakkaa naamariis se maito." Poika tottelevaisena (vielä silloin 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti