Sattuneesta syystä auton pesu on kaatunut mun kontolle tästä lähtien tuntemattomaksi ajaksi. Eipä siis muuta kuin tuumasta toimeen. Villasukat ja karvakumpparit ovat ehdottomat kaverit. MUTTA auton pesussa piilee ikäviä vaaroja, ellei osaa ennakoida niin kuin minä en osannut. Se varmaankin johtuu siitä, että isoM on yleensä huolehtinut kyseisestä hommasta.
Eli, imuri ulos ja eiku työhön. No, pitäisi saada tuo putki lyhyemmäksi eikä onnistu millään. Joko en osaa tai sitten ei ole voimia. On nimittäin vieras imuri. Totin totuuden nimessä täytyy mainita, että tuo samainen isoM yleensä kotonakin imuroi - tosin vain kerran sydämessä tapahtuneen muljahduksen jälkeen tämä on päässyt tapahtumaan. Niin, asiaan. Olin avannut auton kaikki ovet ja kumarruin siis auton vieressä olevan imurin puoleen, en nyt edes muista miksi, ja siitä vauhdilla ylös. Jotka mun tuntee, tietävät, etten osaakaan tehdä mitään muuta kuin vauhdilla! (Kirjoittajan välihuomautus.) Siis ylös ja samassa pimeni ja näkyi tähtiä. Mitä ihmettä tapahtui? No, eipäs muuta kuin, että löin otsani auton oikean etuoven teräväänylänurkkaan. Hoipuin otsaani pidellen sisään huutaen apua. No ei se nyt niin paha ollutkaan
Pieni haava ja iso päänsärky
Auton pesu siis jatkui laastaroinnin jälkeen.
Huomatkaa ammattitaitoinen ote
Loppuhuuhtelut
Kaikkein tärkein vaihehan tietenkin on se pesun ja huuhtomisen jälkeinen kuivaus, joka onnistuikin ilman kommelluksia.
Esikoinen tapasi muuten lapsena usein sanoa: "Miks mulle aina käy jotain?" No, ihmetelköön kuka haluaa, mutta ymmärrettäväähän se on, kun on tällainen äiti.
Annan tässä nyt lopuksi ilmaisen neuvon kaikille, jotka aikovat ryhtyä tähän vaaralliseen ja vaativaan autonpesuhommaan: VARUSTAUDU KYPÄRÄLLÄ. mieluiten sellaisella, jossa on lippa, ettei vahingossakaan käy niin, että eteenpäin kaatuessasi loukkaisit sievän nenäsi.
Neuvosta ottaa vaarin se, ken tahtoo!
Siunattua pääsiäistä kuitenkin kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti