Harmaa ja sateinen päivä ja hieman väsyttää, kun valvoin yöllä pari tuntia.
Istuskelen täällä ruksan toimistolla kellon ollessa vartin yli 8 aamulla. Piti tulla jo näin aikaisin, kun isoM meni labraan ja mulla on vartin yli 10 hieroja. Niska on ollut kipeä jo kauan. Atlas-nikamaa särkee ja yhtenä yönä näin unta, että vasemman käden pikkusormea, nimetöntä ja keskisormea särki aivan mielettömästi. Yritin heilutella kättä ja näin lieventää särkyä. Sitten heräsin ja nämä sormet olivat tosiaankin aivan puutuneet ja niitä särki. Oikeassakin kädessä pikkusormi joskus puutuu. Kuvittelen tämän johtuvan niskasta ja soitin hierojalle, jolta sain ajan vasta kahden viikon päähän. Soitin kuitenkin hänelle takaisin ja pyysin soittamaan, jos tulee peruutuksia ja kas kummaa, samana päivänä tuli peruutus tälle päivälle.
Sen jälkeen menen opettajan luo koululle harjoittelun palautekeskusteluun. Näin on sitten kaikki tarvittava sosionomin tutkintoa varten suoritettu. Kunhan saan harjoittelusta merkinnän, minulle kirjoitetaan todistus ja saan sen seuraavana jakopäivänä eli 30.4. Tosin se lähetetään kotiin, sillä olen silloin Israelissa.
Jess, 20.4. starttaamme Helsingistä kohti Tukkiholmaa ja sieltä Tel Aviviin, josta matkaamme bussilla Nataniaan. Siellä on hotellimme, jossa asumme kahden viikon ajan. Teemme viisi retkeä ympäri maata. Harmi vain, ettei isoM pääse mukaan. Minä taidan kuitenkin harmitella sitä enemmän kuin hän, ainakin hänen puheittensa mukaan. Ulpu lähtee mulle huonekaveriksi. Toinen siskokin lähtee miehensä kera. Jännittää päästä käymään siellä vanhainkodissa kahden vuoden jälkeen.
Sunnuntaina on järjestämäni diakoniapäivä seurakunnassa. Johdan jumalanpalveluksen, jossa esitän tekemäni diaesityksen ja kerron diakoniasta yleensä ja meidän seurakuntamme tekemästä diakoniatyöstä. Tilaisuuden jälkeen on kahvitarjoilu, jonka järjestää pari jostain työalueesta vastaavaa henkilöä. Olemme myös tehneet työstä kertovia infotauluja seinille ja laitan diaesityksen pyörimään läppäriini. Maahanmuuttajatyön vastuuhenkilö taas laittaa pyörimään kuvia kyseisestä työstä.
Olen myös tehnyt A4:n kokoisen esitteen seurakuntamme diakoniatyöstä. Siinä on jokaisen työmuodon yhteyshenkilön nimi, ja toivomme monen seurakuntalaisen ottavan sen ja ennen kaikkea lähtevän mukaan työhön. Kaikki tämähän on vapaaehtoista.
Nyt pitäisi ryhtyä opiskelemaan vuorosanojani 17.4. esitettävään Suuret pidot -näytelmään.
On tämä eläkeläisen elämä kiireistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti