Nyt se on sitten totta. Israelissa kirjoittamamme nettipäiväkirja kommenteineen on tulostettu ja laitettu kansiin. Tosin vain ohueen kansioon. Illalla maattiin isoM:n kera sängyssä ja mä luin sitä 12:een yöllä. Ei päästy aivan puoleenväliinkään. Mutta hauskaa oli. Miksiköhän elämä täällä kotona ei ole ollenkaan yhtä hauskaa kuin siellä kaukana? Eikä tuo Munnikaan ole yhtä mukava kaveri täällä kuin siellä. Höh.
Kiva muistella sitä aikaa. Vaikka sieltä paljon muistaakin, eivät kaikki pienet asiat ole pysyneet tallella muistilokeroissa.
Kirjoitin naamakirjaan, että jos viisi ihmistä tykkää viestistäni, lupaan kirjoittaa loppuviikon vain ruåttiksi. Ja tietenkin ne sen aiheutti, mutta tänne taidan kirjoitella vain tätä tutumpaa kieltä.
Pitäis ruveta kokoamaan koulutusmateriaalia syksyksi. Lupasin ja itse asiassa ite ehdotinkin, että pitäisin sellaisen pikkukoulutuksen seurakunnassa vapaaehtoistyöstä, lähinnä ystäväpalvelusta. Nyt sitten on pupu pöksyissä, kun pitäis ryhtyä aineistoa keräämään. Mutta kyllä se onnistuu, pyysin jo nykyistä ystäväpalvelun vetäjää kaveriksi.
Eipäs sitten muuta tällä erää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti