Meistä on pikkuhiljaa isoM:n kanssa tulossa ikkunanpesun mestareita. Jokin aika sitten käväistiin pesemässä ikkunat esikoisen luona. Tosin on rehellisyyden nimissä mainittava, että muutama päivä sitten hoksasin, että taisivat keittiön kaksi pikkuikkunaa jäädä pesemättä. No niin, tämän päivän asiaan. Mikko-poika sanoi äitinsä tulevan viikonloppuna pesemään ikkunoita, mutta mehän jo melkein alan ammattilaisina totesimme tekevämme sen mielellämme. Olisihan se ollut häpeällistä, että me täällä virumme päivät ja Mikon äiti käy päivät työssä ja tulisi sitten vapaa-ajallaan pesemään pojan ikkunoita.
Ei kun tuumasta toimeen. Vaikutti heti alussa siltä, että ikkunat oli viimeksi pesty joskus vuonna viisi. Pesun alettuamme - isoM huhki keittiössä ja minä olkkarissa - huomasimme ikkunat kolminkertaisiksi ja kaikki oli istutettu yhteen kahdella piiiitkällä ruuvilla, jota ruuvatessa meinas hermot mennä, kun kierteet ei loppunu ollenkaan. No nyt ne on kunnialla pesty, vaikka vanhoja kittejä ja maaleja saikin jälkikäteen kerätä lattialta. IsoM vielä hetken hikoilee tuolla makkarissa, kun minä tärkeänä tehtävänäni yritän saada aikaan lukijoille edes himpun verran lukemisen arvoista tekstiä.
Yhtään valokuvaa en vielä ole täällä ottanut. Ehkäpä tämäkin asia korjaantuu päivien kuluessa. Tänäänkin on aika lämmin, varjossa +20. Illalla menemme helluntaiseurakunnan suomalaisen, aika pikkuiseksi kuluneen, ryhmän kanssa rukoilemaan tuonne ruottalaisten rukoushuoneelle.
Eilen tuli tehdyksi kolme vierailua, vielä muutama jäljellä. Niin ja keitin kesän ekat uudet perunat. Täällä on muuten skagenröra julmasti halvempaa kuin siellä rakkaassa Suomessa. Ja sitä tarjotaankin noin 3 x isommassa rasiassa. Sehän maistui perunoiden ja sinappisillin kanssa. Tuota silliä sinapissa on Iina opettanut mut syömään. Ostettiin ekat mansikatkin edullisesti, mutta ne eivät maistuneet melkeen yhtään mansikoilta. Viipaloitiin aamun kaurapuuroon ja siinä ne menetteli.
Nyt vaikuttaa siltä, että isoM on saanut urakkansa loppuun, joten minä menen imuroimaan makkarin. Tosin Mikko-pojan imuri on melkoisen heppoinen laite. Imutehoa ei juuri mitään, ei muuta isoa kuin ääni.
Koettakaahan pärjäillä ja siunatkaa itsenne tähänkin päivään - tai siis pyytäkää Jumalan siunaus askareisiinne.
p.s. Pakko vielä kertoa yksi hyvä tositarina kissan viisaudesta. Se kerrottiin meille eilen vierailulla ystävien luona. Mies harrastaa lottoamista ja oli levitellyt lappusensa olohuoneen pöydälle. Vaimo oli saanut siivousinnon ja aikoi ryhtyä lappusia kokoamaan yhteen nippuun, ojensi kätensä niitä kohden, niin pöydällä istunut kissa nappasi käpälällään (kynnet sisällä) vaimon kädelle, että äläpäs koske. Ja vielä varmistaakseen isännän lappujen säilymisen ojensi käpälänsä kuin ihmisen käden, jossa sormet ojossa ja hitaasti ja arvokkaasti veti laput luokseen ja istahti niiden päälle. Että eivätkö kissat ole muka viisaita? Tämä on varmasti totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti