Svea-mamman maalla

Täällä sitä nyt ollaan Mikko-pojan asunnossa. Poika on lähtenyt jo aikaa töihin ja me sen kun löysäillään täällä. IsoM lukee Hamasin poikaa. Minä jo sen luin ja voin suositella jokaiselle. Kirja avaa silmiä monella tapaa tuohon Lähi-Idän konfliktiin - panee ajattelemaan ja ihmettelemään molempien osapuolten toimia. Perusta kiistalle on kyllä kiistattomasti jo Abrahamin ajoissa. Jos Saara ei olisi kehottanut Abrahamia antamaan lasta hänelle palvelijattarensa Hagarin kautta, ei koko konfliktia olisikaan. Kiista oli ja on edelleen Ismaelin ja Isakin välinen perintöriita. No, minä en halua politisoida, kun en edes osaa, tulipahan nyt vain sanottua.

Matka tänne meni hyvin. Herättiin kolmelta maanantaiaamuna ja lähdettiin neljältä Turkua kohti. Neljän tunnin vuorotteluajon jälkeen saavuimme satamaan. Meillä oli isoM:n ammattiyhdistyksen etuja käyttäen ostettu pakettimatka, johon kuului myös hytti päivämatkallekin. Ja se oli hyvä, olihan yöuni jäänyt varsin lyhyeksi. Nukuimmekin kahteen otteeseen. Yleensä olemme käyttäneet SiljaLinea, nyt tulimme VikingLinella juuri tuon edun vuoksi. Kerran kuitenkin jostain syystä tulimme täältä sinne päin Vinkingillä ja oli tosi vaikea osata laivan lähtösatamaan. Tie Siljan lähtöpaikkaan Värtaniin on jo tuttu. Näytti kuitenkin siltä, että tänne Vikingin lähtöpaikkaan on paljon suorempi tie E4:lta kuin Värtanille. Toivotaan, että toisinkin päin menee hyvin tällä kertaa. Välillä oli tosi pitkä tunneli, monta kilometriä. Täytynee paluumatkalla mitata se.

Kyllä nämä tiet täällä ovat mahtavia - eivan eri tasoa kuin rakkaassa kotomaassa. Leveät ja moottoritietä Tukholmasta ihan Norrköpingiin saakka, josta poikkeamme tänne Finspångiin. Toki se moottoritie jatkuu aina Göteborgiin saakka. Aiommekin vierailla ystävien luona Gislavedissä samaa tietä huruutelleen ensi viikonloppuna.

Kun tulimme tänne kysyin Mikolta, miten hän kestää meitä kaksi viikkoa. No totesimme sitten, että on hyvä että olemme välissä muualla viikonlopun, niin hän pääsee rauhoittumaan . Täällä on paljon sukulaisia ja ystäviä, joita käymme tapaamassa. Joiltain suunnilta onkin jo Mikolle annettu ukaaseja meille annettavaksi, että on käytävä tervehtimässä! Ja mikäs siinä, sitäkinhän varten täällä olemme. Jotenkin on uskomatonta ajatella, että olen asunutkin täällä. Tosin vain sen kaksi vuotta, mutta kuitenkin sen verran, että  nämä maisemat ovat tuttuja.

Kohta taidammekin lähteä tapaamaan isoM:n siskoa. Mietiskelen tässä, että jokohan uskaltaisi laittaa polvihousut ilman, että tulee kylmä. Katsotaanpas paljonko on asteita ulkona - +16,2 varjossa ja kello on 9:45 eli eiköhän sitä sukalla - siis uskalla. Tuo mun sormien sekoilu on sitten kummallista. Mistäköhän se johtuu? Onkohan jollakulla asialle selitystä? Ikä ei kelpaa! Onko mulla aivoissa jotkut neuronit menneet sekaisin. Wikipedia väittää: "Neuronien päätehtävänä on käsitellä ja välittää hermoimpulssien muodossa viestejä keskushermostoon ja sieltä kohde-elimiin kuten luustolihaksiin." Jospa nuo viestiradat ovat huoltoa vailla.

No oli miten oli, tässä kuva kasvuun kilvoittelevasta lobeliasta sivuterassimme ristikolla. Sivumennen sanottuna isoM on tehnyt ensimmäisenä kesänämme Lepikossa kyseisen terassin ja se on sitten hieno - usko tai älä! Mutta onneksi saimme myöhemmin sen parvekkeenkin minun itsepäisyyteni ansiosta.

Se on sitten moro ensi kertaan. Muistakaa iltarukouksenne - eikä päivärukoustakaan kannata unohtaa. Sanoo sukon - siinä se taas tuli - uskon tietä 34 vuotta taivaltanut kulkija.