torstai 3. kesäkuuta 2010

Isottelua


Kun on pikkuinen kooltaan, täytyy isotella, että tulee kuulluksi ja on uskottava. Tähän tulokseen olen tullut tästä Hanski-pojasta. On kyllä pojalla temperamenttia. Kun jokin asia ei tunnu hänen mielestään sopivan pirtaan, ottaa poika asennon: maha ulos, selkä kaarelle, kädet svuilla ja ne sekä koko vartalo jäykäksi ja sitten huuto. Onneksi hänet saa pian lepytetyksi eikä tarvi silti toimia aina pojan mielen mukaan. Pakkaa kyllä vain naurattamaan tuo isottelu.


Aamulla Munnikin yritti käyttää samaa taktiikka. Ei mennyt läpi Cool


Eikä kyllä Nellyltäkään temperamenttia puutu, on vain paljon rauhallisempi liikkeissään. Kahden päivän aikan on kyllä vastattu varmasti tuhanteen miksi- ja mitä-kysymykseen. Ja kun hänelle vastaa, niin varmasti seuraava kysymys on mitä. Eli kaikki pitää toistaa. Siinä kysyttiin hermoja ja Munni osasi olla kärsivällisempi kuin isu. Mitä vastaisit miksi-kysymykseen, kun ajettiin kotiin Maalahteen päin ja ehdittiin Gerbyn risteykseen. Siitä kännyttiin S-Marketille laittamaan kirjettä postiin. Nelly kysyi, ollaanko jo kotona ja vastasin, ettei vielä. Ollaan Vaasassa. Miksi? kysyi tyttö. Siis miksi? Että Vaasa on matkalla Maalahteen. tai Vaasa nyt sattuu olemaan tässä kohti. tai Ollaan tultu vasta niin vähän matkaa. Hmph


Kysymällähän sitä oppii ja siksi sanoinkin Munnille, että kannattaa hieman miettiä mitä vastaa. Se jää lapsen mieleen ja siitä muodostetaan maailmankuvaa.

Ei kommentteja:

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...