Kirjoituspakkoa

Pakko kait väsätä jotakin tänne plokiin, etteivät kaikki lukijat kaikkoa - jos niitä nyt on enää jäljellä. Kommenteista päätellen ei paljoakaan.

Muuten heti aluksi on todettava, että sain uuden näppäimistön tähän läppäriin ja kirjoittaminen käy kuin konehella veisuu. Mahtavaa! Minä jo olin aikeissa nakata koko komeuden männikköön tuosta keittiön ikkunasta. Mulle on vain vanhemmiten vanhahan en tietenkään ole - tullut sellainen vika, että tahtoo kirjaimet vaihdella paikkaansa. Mistä lie johtunee, mene ja tiedä.

Perjantaina elikkä eilen olin auttelemassa esikoisen luona. On siellä melkoinen parivuotias pojanvesseli eli ihan kuin isänsä aikoinaan, ehkä vielä paree. No pojastahan se polvi paranee vanhojen sanonnan mukaan. Kyllä sai isoäidin jalat vipeltää, kun poikaa milloin mistäkin etsittiin: kerran löysin hänet vessan lavuaarin alakaapista istumasta, toisen kerran "heinäautosta", mistä hän putosi päälleen maahan. Kolmannen kerran varastosta (en ymmärrä, miten hän sai oven auki) vaunusta istumasta. Ja poika tuntee jo kirjaimet ja numeroitakin. Kaupassa kun käytiin, Kalle katteli hyllyjen yläpuolella olevia opastetauluja, joissa oli isot numerot ja totesi 3:n kohdalla "es", minkä Cajsa korjasi "tre", mihin poika "tee" ja kakkosen kun näki, totesi yksikantaan "tåå". Siis 2-vuotias, uskomatonta. Ja lippikseksi ei kelpaa kuin "äm öö"-lippis eli MJ-Rör.

Cajsa on rauhallisempaa sorttia ja jo 4-vuotias neitokainen kuin keiju. Meillä oli välillä oikein hauskaa, sillä Cajsalla on maailman tarttuvin nauru. Mukava päivä kaiken kaikkiaan.

Torstaina tuli yökyläkäiseksi Iinan ja mun yhteinen ystävä Inkoosta. Iina kävi juoksulenkillä (meidän Iina, on aikoihin eletty, tyttö juoksee jo kuin hirvi ja aikoo vuoden päästä maratonille) ja me vanhemmat tavallisella kävelylenkillä juttelemassa syvällisiä ja parantamassa maailmaa. Sitten saunottiin ja syötiin lihamakaroonilaatikkoa. Illalla Iina värkkäsi mansikkasmoothiet.

oli se hyvää, vaikkei siltä näytäkään

Perjantaiaamuna vein sitten isoM:n tiputusta saamaan sydänvalvontaosastolle 24 tunniksi. Lääke kuulemma vahvistaa sydänlihasta. Tänään pääsi jo kotiin. Saa nähdä miten hyvään kuntoon saivat isoM:n lääkkeellä!

Maanantaina sitten suunnataan Svea-mamman maalle pariksi viikoksi.

Eipä muuta tällä erää, paitsi että huomenna juonnan jumalanpalveluksen rukoushuoneellamme. Toivottavasti osaan kuunnella johdatusta ylhäältä.

Siunauksia kaikille jukiloille - siis lukijoille. Tuolleen ne mun sormet sekoilee nykyään.